6. ELINTARVIKETUHOLAISIA

 

Pests of stored food - Skadedjur i livsmedel

[ALKUUN]

Lahko: TORAKAT (Blattodea)

Torakoiden merkitys sisätilojen tuholaisina saattaa nousta entistä tärkeämmäksi, jos ensimmäiset epäilyt niiden toimimisesta SARS-viruksen levittäjinä osoittautuvat todeksi.

Russakka ( Blatella germanica), German Cockroach, Tysk kackerlacka
Aikuinen: 8 - 13 mm pitkä, kellanruskea. Selvin tuntomerkki selkäkilvessä olevat kaksi rinnakkaista tummanruskeaa juovaa. Siivet peittävät takaruumiin kokonaan.
Toukka:Aikuisen kaltainen, kooltaan pienempi. Nymfit siivettömiä, melkein mustia (selkäkilvessä vaalea raita erottamassa kahta mustaa juovaa).
Esiintyminen: Naaraalla 30 - 40 munaa sisältävä munakotelo mukanaan, jonka jättää sopivan lämpimään kohtaan hautumaan (kuoriutumiseen kuluu varsin pitkä aika). Toukkavaihe kestää 2 - 3 kuukautta. Sosiaalisia eläimiä, jotka muodostavat pieniä yhdyskuntia lämpimiin (20 - 30 oC) ja kosteisiin paikkoihin (seinänraot, lämpöpatterien taustat, lämpöputkistot ym). Yöeläjä, joka syö viljatuotteita, kasviksia, lihatuotteita, käymistuotteita jne. Keskuslämmitystalojen kuiva ilma on vähentänyt russakoiden esiintyvyyttä kotitiloissa, sen sijaa ongelmana elintarviketeollisuuden, sairaaloiden ja muiden laitosten kosteissa ja lämpimissä tiloissa.
Haitat: Pilaavat haisevilla ulosteillaan elintarvikkeita. Saattaa levittää Salmonellaa ja sairaalainfektioita.
Torjunta: Hankala torjua, koska piilopaikat voivat olla kaukana ruuanlähteistä. USA:ssa torjunta-aineiden ylenmääräinen käyttö on luonut niille resistenttejä kantoja. Asunnoissa torjuminen kätevintä tarkkailemalla pimeässä taskulampun avulla russakoiden kulkureittejä. Piilopaikan löydyttyä riittää hävittämiseen yleensä pyretriinisumute. Laitosympäristössä tarvitaan leviämisen kontrollointia kuljetuslaatikoita desinfioimalla. Sopivat piilopaikat on myös syytä tarkistaa säännöllisesti ja tarpeen mukaan myrkytettävä. Jatkuva tilanteen seuranta välttämätöntä.

Ruotsintorakka ( Periplaneta (Blatta) orientalis), Oriental Cochroach, Oriental cockroach.
Aikuinen: Kiiltävän musta, 20-25mm pitkä. Naarailta peitinsiivet puuttuvat melkein kokonaan. Koirailla ne peittävät osan takaruumista.
Elintavat: Suomessa suhteellisen harvinainen. Kulkeutuu varastoihin ulkomailta mm. hedelmälastien mukana. Naaras piilotta munakotelon suojattuun paikka, joten toukkia saatta ilmaantua kotelosta vielä n 3kk kululttua aikuisten tuhoamisesta.

Ranskantorakka (Supella longipalpa), TV-torakka, TV-kackerlacka, Brown-banded Cockroach
Aikuinen: Koiras muistuttaa edellistä lajia, mutta etuselässä ei erotettavissa kahta juovaa. Naaras tumma ja lyhytsiipinen ja lentokyvytön.
Elintavat: Afrikasta kotoisin oleva laji, joka yleistynyt koko Euroopassa. Lämpöä suosiva laji, joka piiloutuu mm. TV-vastaanottimiin.

Amerikantorakka, (Periplaneta americana), American Cockroach, Amerikansk kackerlacka
Aikuinen: 30-45 mm pitkä, punaruskeat siivet. Vaaleat kuviot keskiruumiissa. Molemmat sukupuolet melkein saman näköiset, naaraalla leveämpi takaruumis. Koiraan siivet ulottuvat 4-8 mm takaruumiin yli, naaraan siivet ovat lyhyemmät.
Toukka: Aikuisen kaltainen, siivetön. Pitkät tuntosarvet.
Elinkierto: Naaras munii 6-14 munakoteloa, jossa kussakin korkeintan 16 munaa. Munat inkuboituvat 38-49 päivää, jonka jälkeen nymfit kuoriutuvat. Nymfi luo nahkansa yhteensä 13 kertaa ennen aikuistumistaan, aluksi kuukauden välein, sen jälkeen 1-6 kk:n välein. Aikuiset naaraat elävät keskimäärin 440 päivää.
Naaras munii munansa pinnoille, esimerkiksi pehmeään puuhun, jossa ne ovat liimaantuneina. Naaras peittää munat huolellisesti ja suojaa ne niin etteivät ne erotu ympäristöstä. Hyvin piilotetut ja suojatut munat ovat suojassa saalistajilta sekä jokseenkin vastustuskykyisiä tuholaismyrkyille.
Esiintyminen: Viemäreissä. Ravintolat, ruokatavarakaupat, leipomot, ruoan valmistus ja -säilytystilat ovat amerikantorakan yleisiä esiintymispaikkoja. Kesäisin torakoita tapaa myös kujilla ja pihoilla. Suomessa amerikantorakoita tavataan pääasiassa teollisuuslaitoksissa.
Haitat: Koska torakat asustavat sellaisissa paikoissa, jossa ruoantähteitä on saatavilla, nähdään niitä usein palvelutiloissa ja elintarvikevarastoissa, missä ne koetaan epämielyttäviksi. Torakat voivat kuljettaa mukanaan tauteja aiheuttavia organismeja. Suomessa haitat ovat vähäiset harvinaisuuden vuoksi.
Torjunta: Sumuttamalla torjunta-aineita, kuten pyretriiniä, paikkoihin, joissa torakaoita esiintyy (kellarit, ullakot). ULV-torjunta.

Australian torakka, (Periplaneta australasiae), Australian Roach
Aikuinen : Punaisenruskea, pituus 30-35 mm, amerikan torakkaa pienempi. Siivet peittävät takaruumiin ja niiden reunoilla on keltaiset raidat. Pronotumin ympärillä on näkyvämpi kehä kuin amerikan torakalla.
Elinkierto : Naaras munii elinaikanaan 12 munakoteloa, jotka ovat pituudeltaan 3/8 tuumaa ja väriltään mustia. Yhdessä kotelossa on noin 23 munaa. Munat lasketaan halkeamiin ja muihin piilossa oleviin paikkoihin. Kuoriutuminen tapahtuu noin 40 päivän kuluttua muninnasta. Yhden kotelon munamäärästä kuoriutuu noin 2/3. Kuoriutunut nymfi on ruskea ja sillä on keltaisia täpliä selkäpuoliskolla. Nymfistä kehittyy aikuinen vuodessa (253-410 päivässä), jolloin se on ehtinyt luoda nahkansa 10-11 kertaa. Australian torakka lisääntyy nopeasti.
Esiintyminen : Australian torakka vaatii kuumat ja kosteat elinolot, joten se on etelän laji. Pohjoisessa elinvaatimukset täyttäviä paikkoja ovat muun muassa kasvihuoneet, joissa niistä voi tulla vakavia tuholaisia kasvihuonekasvien taimille. Pääasiassa australian torakka esiintyy ulkona lehtijätteissä, kukissa, puissa, puiden koloissa sekä lisäksi autotalleissa ja ullakoilla. Suomessa australian torakkaa tavataan jokseenkin harvinaisena tuontitavaravarastoissa ja -liikkeissä, joihin ne tulevat erityisesti ulkomailta saapuneiden hedelmälastien mukana.
Haitat : Koska australian torakalla on tarkat elinolovaatimukset, se esiintyy vain harvoin kotitalouksissa. Huoneistoissa se voi muun muassa syödä kirjankansia ja reikiä vaatteisiin. Kuten edellä on mainittu voivat australian torakat olla pahoja kasvihuonetuholaisia. Suomessa isojen torakoiden merkitys on vähäinen niiden harvinaisuuden vuoksi.
Torjunta : Torakkaa voidaan yrittää torjua parantamalla yleistä siisteyttä. Hyönteismyrkkyjä voidaan käyttää, niihin paikkoihin, joissa torakka esiintyy, sumutteina, jauheena, syötteinä, maaleina ja aerosoleina. Lisäksi voidaan käyttää ULV-torjuntaa.

Suomessa luonnon varaisia 2 lajia:

Lapintorakka (Ectobius lapponicus)
Aikuinen: koko 6-13 mm, väriltään kellanruskea, etuselässä suuri musta tai ruskea keskiläiskä, koiraan etuselän keskiläiskä musta, epäselvärajainen, siivet takaruumista pidemmät ja koiraat lentävätkin mielellään; naaraan etuselän keskiläiskä ruskea, siivet takaruumiin pituiset
Munakotelo: 3-5 mm pitkä, n. 2 mm leveä, kellanruskea, sileä, kulmikkaan soikea ja hieman litistynyt
Esiintyminen: Suomessa luonnonvarainen, elää metsien sammaleessa ja karikkeessa kiipeillen yöllä kasvillisuudessa, voi tilapäisesti esiintyä myös sisätiloissa, yleinen koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta
Haitat: Yleensä täysin harmittomia, korkeintaan esteettistä haittaa sisätiloissa esiintyessään.
Torjunta: Varsinaisia torjuntatoimenpiteitä ei yleensä tarvita.

Metsätorakka ( Ectobius sylvestris)
Aikuinen:Koko 6-13 mm, väriltään kellanruskea, etuselässä suuri musta tai ruskea keskiläiskä, koiraan etuselän keskiläiskä musta ja jyrkkärajainen, naaraan musta ja siivet takaruumista paljon lyhyemmät
Munakotelo: 3-5 mm pitkä, n. 2 mm leveä, tumman punaruskea, pitkittäisharjuinen, hieman litistynyt, kulmikkaan soikea
Esiintyminen: Muutoin sama esiintyminen kuin lapintorakalla, mutta puuttuu Lapin pohjoisosista ja Ahvenanmaalta
Haitat: väitetään pesiytyvän asuntoloiseksi maamme pohjoisosissa
Torjunta: ks. lapintorakka

Satunnaisesti tuontituotteiden mukana Suomeen saattaa kulkeutua trooppisia torakkalajeja kuten vihreä banaanitorakka (Panchlora nivea).

 

Lahko: KAKSISIIPISET (Diptera)

Heimo: Calliphoridae - Raatokärpäset

 
Lihakärpänen ( Calliphora vomitoria),
Spyflugan, Blue Bottle
Aikuinen: 12-13 mm, sinertävänhohtoinen,
Toukka: vaalea, kasvaa kuudessa päivässä 3 mm:sta 14 mm:n pituiseksi ennen koteloitumista
Esiintyminen: Häiritsevästi suriseva hyönteinen, joka kesäisin tulee sisätiloihin etsimään mätänemisen alussa olevaa lihaa munimiseen. Sisällä pörräävät raatokärpäset ovat yleensä naaraita, koiraat surraavat kukissa. Ulkosalla raatokärpäset munivat nimensä mukaisesti eläinten raatoihin. Ne munivat ensimmäisinä tuoreeseen lihaan ja toukan kehitysasteen perusteella voidaan päätellä ruumiiden kuolinaikaa mm. rikosten selvittelyissä (oikeuslääketieteellinen entomologia).
Torjunta: Lihajätettä ei saa säilyttää liian kauan jäteastioissa ja jäteastiat on suljettava niin hyvin, että kärpäset pääse munimaan. Kesällä lihaa sisältävät jäteastiat tyhjennettävä useamman kerran viikossa. Kotitaloudessa lihajätteet kompostoitava huolella. Teurastomoissa sähköinen valoansa saattaa pitää kärpäset kurissa. Kotitaloudessa aikuiset kärpäset voidaan tappaa pyretriinipitoisilla sumutteilla.

Ruutukärpänen (Sarcophaga carnaria),
Köttflugan, Flesh Fly
Aikuinen: 16-18 mm, pohjaväri harmaa, keskiruumiissa tummia pitkittäisjuovia. Takaruumiissa tumma ruutukuviointi
Toukka: Toukat kuoriutuvat munista jo ennen munintaa, joten kärpäset "synnyttävät" eläviä toukkia. Toukkavaihe kestää 9 vrk ja toukka kasvaa 3mm:stä 20 mm:n pituiseksi. Toukat elävät kasvijätteessä tai lannassa.
Esiintyminen: Yleisiä keväällä etenkin aurinkoisilla seinämillä. Liha, kala ja juusto houkuttavat niitä usein sisätiloihin. Munivat eläin ja kasvijätteisiin.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.

Kiiltokärpänen (Lucilia caesar), Blowfly
Aikuinen: 10 mm vihertävänhohtoinen.
Toukka: Muistuttaa huonekärpäsen toukkaa.
Esiintyminen: Naarat munivat kuolleisiin eläimiin, lihaan ja kalaan. Lihan sisällä toukka kehitys kestää n viikona ja toukka koteloituu maahan. Voivat esiintyä mm. rakenteisiin kuolleissa jyrsijöiden raadoissa. Tätä lajia on raatokärpästen ohella käytetty haavojen parantamiseen. Toukat syövät mätänevästä haavasta nekroottisen kudoksen, mikä edistää haavan paranemista.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.
 

Heimo: Piophilidae

Juustokärpänen (Piophila casei), Cheese skipper, Ostfluga
Aikuinen: Pieni, kiiltävänmusta.
Toukka: Täysikasvuisena n. 8 mm. "Skipper", hyppäävät jopa 50 cm ensi käpertymällä ja oikaisemalla itsensä nopeasti suoraksi.
Esiintyminen: Lämpimässa kehitys munasta aikuiseksi kestää vain 12-20 vrk:ta. Raadoissa esiintyvä laji, jota on käytetty oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa (Forensic Entomology) ruumiin kuolinajankohdan ajoittamiseen. Lajia tavataan kesällä 3-6 kk kuolleina olleista ruumiista, joiden lihakset ovat jo mädäntyneet sulatejuustomaisiksi. Voi iskeytyä juustojen ohella erilaisiin lihatuotteisiin. Koteloituu tuotteen ulkopuolelle. Nykyään harvinaistunut hyvän elintarvikehygienian vuoksi.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.
 

Heimo: Drosophilidae (Mahlakärpäset)

Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster), pomace fly, Fruit Fly, Bananfluga
Etikkakärpänen (Drosophila funebris), Vinegar Fly, Ättikfluga
Aikuinen: Pieni, 2-3mm, vaalean ruskea, punasilmäinen kärpänen.
Toukka:Vaalea, jalaton, täysikavuisena n. 8 mm.
Esiintyminen: Lisääntyvät pilaantuviss marjoissa ja hedelmissä. Tulevat syksyisin sisätiloihin marjojen ja hedelmien hajun houkuttelemina. Erityisesti käymistilassa olevien tuotteiden alkoholien haju houkuttelee aikuisia kärpäsiä. Kehitys munast aikuiseksi voi tapahtua alle 10 päivässä ja aikuistunut naaras aloitta muninnan vuorokauden sis'ällä kuoriuduttuaan kotelosta.
Haitat: Voivat lisääntyä nopeasti sisätiloissa, jos sopivaa ravintoa on saatavilla. Etikkakärpäselle lisääntymiseen voi riittää huonosti puhdistettu tyhjä ketsuppipullo.
Torjunta: Pilaantuvien kasvistuotteiden poisto sisätiloista yleensä riittää. Hillo- ja marmeladipurkit on syytä sulkea hyvin säilytystä varten.

 

Lahko: KOVAKUORIAISET (Coleoptera)

Heimo: Nitidulidae - Kiiltokuoriaiset

Mehukuoriainen (Carpophilus hemipterus), Driedfruit Beetle
Aikuinen: N. 2-4 mm, musta etuselkä, takaruumista lyhemmissä peitinsiivissä on vaalea, kellertävä alue
Toukka: Vaalea, 3-5 mm, jaokkeissa ja takaosassa karvoja
Esiintyminen: Kosmopoliitti laji, joka on yleinen etenkin kuivatuissa hedelmissä.

Heimo: Curculionidae - Kärsäkkäät

Jyväkärsäkäs (Sitophilus granarius), Granary weevil
Aikuinen: Purevat suuosat pitkän kärsän päässä.Lentokyvytön.Tumma, punertavan ruskea ja kiiltävä. Keskiruumiin kolot pitkulaisia. Pituus 2,5 - 4 mm.
Toukka: Vaalea, kyttyräselkäinen, tummapäinen ja jalaton
Esiintyminen: Koko maailmassa yleinen, Suomessa lähinnä etelärannikolla. Varastoidun viljan pahin tuholainen. Naaras poraa jyvään reiän ja asettaa kärsällään munan jyvään. Kuoriuduttuaan toukka syö jyvän ontoksi. Naaras voi munia yli 200 munaa suotuisissa olosuhteissa.
Haitat: Voi aiheuttaa lähes täydellistä tuhoa viljavarastoissa. Toukka tuhoaa pääasiassa vehnää ja ruista sekä maissia, tattaria, ohraa, riisiä ja kauraa. Aikuinen syö joskus jauhoja ja makarooneja.
Torjunta: Ilmatiiviit säilytysastiat, kuivat varasto-olosuhteet, pakastus hyvin kylmässä noin viikon ajan, kuumennus yli 50 oC noin tunti.

Riisikärsäkäs (Sitophilus oryzae), Lesser rice weevil
Aikuinen: 2,5 - 3,5 mm pitkä, hiukan pienempi jyväkärsäkästä, tummanruskea, 4 punertavaa täplää peitinsiivissä, pyöreitä tai säännöttömän muotoisia koloja keskiruumiissa, liereä, päässä pitkä kapea kärsä, lentokykyinen.
Toukka: Vaalea, raajaton, käyristynyt kyttyräselkäinen, pieni ja ruskeanmusta pää.
Esiintyminen: Enimmäkseen lämpimissä maissa, kulkeutuvat usein Suomeen etenkin raakariisin mukana. Ei pysty pesiytymään Suomessa. Löydetään useimmiten jyvävarastoista, mutta lentokykyisenä myös pelloilta. Naaras asettaa munat jyvään poraamansa reiän kautta. Toukka- ja koteloasteet kehittyvät ja ruokailevat jyvän sisällä ulkoapäin havaitsematta. Aikuinen poistuu jyvästä poraten ulostuloaukon.
Haitat: Viljan tuhoaja etenkin lämpimissä maissa. Vehnän pahin tuhoaja. Tuhoaa myös papuja, pähkinöitä, maissia, riisiä, kauraa, ruista ja ohraa. Esiintyy myös greipeissä, omenoissa, päärynöissä, nuudeleissa , tattarissa, vehnäjauhoissa, tupakassa ja leivonnaisissa.
Torjunta: Ilmatiiviit säilytysastiat, kuivat varasto-olosuhteet, kahden viikon pakastus, kuumennus 49 oC noin tunti. Torjunta-aineita ei pidä käyttää elintarvikkeissa.
 

Maissikärsäkäs (Sitophilus zeamais), Greater rice weevil, Maize weevil, Corn weevil
Aikuinen: Kuten riisikärsäkäs, mutta isompi. Pituus 3,3 - 5 mm. Punaiset täplät siivissä selvemmät kuin riisikärsäkkäällä. Lentokykyinen.
Toukka: Vaalea, raajaton, käyristynyt kyttyräselkäinen, pieni ja ruskeanmusta pää.
Esiintyminen: Koko maailmassa, erityisen merkittävä trooppisissa maissa. Ei pesiydy Suomessa, mutta voi selviytyä hengissä parikin vuotta. Harvat selviyvät talvesta. Esiintyy usein jyvä- ja riisikärsäkkään kanssa. Toukka kehittyy jyvän ytimessä, kuten jyvä- ja riisikärsäkäskin, mutta vaatii vähintään 13 oC kehittyäkseen. Lentokykyisenä voi kuumissa maissa "hyökätä" kypsän viljan kimppuun pellolla.
Haitat: Riisin pahin tuholainen. Tuhoaa myös monia muita viljalajeja ja hamppua, jauhoja, leipää ja tupakkaat.
Torjunta: Kuten jyvä- ja riisikärsäkkäillä.

Heimo: Tenebrionidae - Pimikkökuoriaiset

Rohmukuoriainen (Tribolium destructor), Dark Flour Beetle, Lysolbagge
Aikuinen: N. 5 mm pitkä, tumman ruskea tai lähes musta, lysolin hajuinen
Toukka: Täysikasvuisena n. 10 mm pitkä, kellertävä ja kovapintainen.
Esiintyminen:Tavataan pääasiassa pohjoismaista, vaikka alkuaan lienee Afrikasta kotoisin. Menestyy hieman alemmassa lämpötilassa kuin hinkalo- ja vakkakuoriainen. Oli ennen yleinen kotitalouksissa, nykyisin harvinaistunut, mutta saattaa esiintyä leipomoissa ja varastoissa. Lisääntyäkseen vaatii 13-30 oC lämpötilan.
Haitat: Vioittaa mm. näkkileipää, kauraryynejä ja makarooneja. Pilaa eritteillään ja hajulla elintarvikkeet, joissa esiintynyt.
Torjunta:Pakkanen tappaa kuoriaisen. Kaikki saastuneet tuotteet on hävitettävä. Esiintymisalue puhdistettava huolella tarkastettava säännöllisesti. Jos kuoriaisia ilmaantuu uudelleen kaikki piilopaikat on käsiteltävä kohderuiskutuksilla.
 

Hinkalokuoriainen (Tribolium confusum), Confused Flour Beetle, Rismjölbagge,
Aikuinen: Punaruskea, rohmukuoriasta muistuttava, 3-4 mm pitkä. Aikuiselle kehittyy siivet, mutta se lentää harvoin.
Toukka: Kuten seuraavalla lajilla.
Esiintyminen:Kuten vakkakuoriainen. Etenkin sekapopulaatioissa menestyy vakkakuoraista paremmin hieman viileämmissä ja kosteamissa olosuhteissa.

Vakkakuoriainen, (Tribolium castaneum), Red Flour Beetle, Kastanjebrun mjölbagge, punerva hinkalokuoriainen
Aikuinen: On edellisen hyvin samannäköinen sukulaislaji. Hinkalokuoriaisen erottaa nuijamaisemmista tuntosarvista (kolme kärkiniveltä selvemmin paksuuntuneita) ja selkäkilven suoremmista reunoista. Aikuiset voivat lentää.
Toukka: Täysikasvuisena toukka on 7-8 mm pitkä vaaleankeltainen ja lieriömäinen. Toukat yleensä valonarkoja. Kehitys kestää noin 26 vrk 32-35 oC:ssa, minimi lämpötila kehitykselle on 20 o C.
Esiintyminen: Vaatii korkean lämpötilan (> 23 oC ja kohtalaisen ilmankosteuden (Rh 70%), Suomessa ei yleensä ole haittana asunnoissa, lähinnä myllyissä ja leipätehtailla. Elävät pesäkkeissä, jolloin elintoiminnot tuottavat lämpöä, ja siten voivat pakkasarkuudesta huolimatta talvehtia viljavarastoissakin. Viljatuotteiden lisäksi voi tuhota kuivia hedelmiä, mausteita ja suklaata. Levinneisyydeltään kosmopoliitti.
Haitat: Lisääntyy runsaasti, naaras voi elää 3 vuotiaaksi ja jättää 400-500 munaa. Tuhot pääasiassa elintarviketeollisuudessa.
Torjunta: Esiintyy harvoin asunnoissa, voidaan torjua siivoamalla ja tuhoamalla saastuneet tuotteet. Suuremmissa tuhoissa voidaan käyttää ruiskutuksia sekä tuotteiden jäädytystä -25 oC:n viikon ajaksi. Viljavarastoissa viljan kierrättämistä talvella voidaan käyttää ennakkotoimenpiteenä.

Jauhopukki ( Tenebrio molitor), Yellow Mealworm, Mjölbagge
Aikuinen: Kookas, 15mm, pitkänomainen, tummanruskea, lyhyet tuntosarvet. avi-video.
Toukka: Täysikasvuisena jopa 30mm, kellanruskea, karvaton ja kovapintainen
Esiintyminen: Elää luonnossa hajoavassa kasvismateriaalissa, linnunpesissä ja esim. viljavarastojen viljan jätteissä. Kehitys aikuiseksi 1-2 v. +26oC:ssa kehitys voi tapahtua 6 kk:ssa. Tulee usein sisätiloihin esim. pääskyn pesistä. Jauhomadoiksi kutsuttuja toukkia kasvatetaan häkkilintujen ravinnoksi. Toukat ovat korkealaatuista ravintoa myös ihmiselle. Kuivattuina ja jauhettuina ne ovat maukasta jauhonparannetta, jotka antavat tortilloille herkullisen maun.
Haitat: Satunnaisesti esiintyvä ja helppo huomata suuren kokonsa vuoksi. Aiemmin tärkeä tuholainen kylämyllyissä. Yleensä siitä nykyisin ei ole haittaa tuholaisena, jos varastotilojen siisteys on riittävä. Pitkäaikaisessa viljan säilytyksessä laakavarastoissa laji voi muodostua viljan tuholaiseksi.
Torjunta: Kuoriaisten esiintyessä säännöllisesti on rakennuksessa esiintyvät linnunpesät hävitettävä. Sisätiloihin eksyneitä kuoriaisia voidaan torjua pyretriinillä. Kotitaloudessa saastuneet jauhot ja riisi hävitetään.

Kanalakuoriainen (Alphitobius diaperinus), Lesser Mealworm,
Aikuinen: Kuoriainen on n. 5-6 mm pitkä, soikea, lähes musta, kiiltävä.
Toukka: Jauhopukin toukan kaltainen, mutta selvästi pienempi.
Esiintyminen: Tropiikista kotoisin oleva laji, joka vain satunnaisesti kulkeutui esim. kahvin mukana Suomeen. Viime vuosikymmeninä broilerikasvatuksen laajennuttua kuoriainen on muodostanut suurempia kantoja Suomessakin. Kun lanta jätetään pitemmäksi aikaa kuivikkeisiin, kuoriainen lisääntyy tehokkaasti, koska se myös syö kananlantaa ja edistää lannan hajoamista. Kuoriainen voi tuhola myös haitallisia kärpästoukkia.
Haitat: Kuoriaisten on epäilty levittävän Salmonellaa. Haitallisin se on niissä tapauksissa, kun kananpojat paastotetaan ennen teurastusta, ja poikaset pääsevät tuona aikana syömään kanalakuoriaisia tai toukkia. Teurastuksen yhteydessä kuoriaiset eivät kuole vaan ne saattavat tunkeutua ulos kuluttajille menevistä broilereista ja olla siten elintarviketuholaisia.
Torjunta: Kanalan pitäminen viikon tyhkillään alle -1oC:ssa tuhoaa siellä esiintyvät toukat ja aikuiset. Varmuuden vuoksi tilat voidaan ruiskuttaa pyretriinillä. Kuoriaisten leviäminen kuluttajille estetään jäähdyttämällä vasta teurastetu broilerit hyvin..

 

Heimo: Dermestidae - haaskakuoriaiset

Riesakuoriainen (Reesa vespulae),
Aikuinen: 2.2-4.0 mm. Kapeansoikea, tummanruskea, peitinsiipien etuosassa kellertävä poikkijuova. Kuoriaisen elinkierto on kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Partenogeneettinen, koiraita ei ole tavattu.
Toukka: Täysikasvuisena 4-5 mm. Kullanruskea, karvainen, peräpäässä pitempiä "häntä"karvoja. Tummia homeitiöitä syönyt toukka voi olla lähes musta. avi-video
Esiintyminen: Voi löytyä keittiöstä kuivista ruoka-aineista, makuuhuoneen patjoista ja vaatteista. Esiintyy ympärivuotisesti, runsaimmin heinäkuussa. Kotitalouksissa tavattu ensin Pohjois-Amerikassa. Luonnossa syö kuolleita hyönteisiä mehiläis- ja ampiaispeissä.  Tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1966 hyönteiskokoelmien tuholaisena. Ensimmäinen löytö asuinhuoneistossa vuonna 1973. Suomessa yleisin Oulussa Turussa ja Helsingissä. 1990- luvulla yleistynyt voimakkaasti Kuopiossa.
Haitat: Ei aiheuta juurikaan vahinkoa kotitalouksissa. Erittäin paha kasvi- ja hyönteiskokoelmien tuholainen museoissa. Voi olla tuholaisen myös simenvarastoissa.
Torjunta: Kokoelmien pakastus alle -25oC viikon ajan tuhoaa kuoriaiset.

Heimo: Dermestidae - Ihrakuoriaiset

Kaprakuoriainen (Trogoderma granarium), Khapra beetle

Aikuinen: Naaras n. 3 mm, koiras, n. 1,5 mm soikea ja tummanruskea.
Toukka: n. 3 mm, tummahko, lyhytkarvainen, takapäässä lyhyt karvatupsu.
Esiintyminen: Tämä ihrakuoriaisten heimoon kuuluva laji on kasvissyöjä, joka on maailman viljakaupan pahimpia tuholaisia. Esiintyy myös maltaissa. Levisi 1940-luvulla Intiasta Kaliforniaan. Suomessa ei tavattu, mutta esiintynyt Ruotsissa tuontiviljassa. Karanteenituholainen monessa maassa.

Heimo: Cucujidae - Härömäiset

Riisihärö (Oryzaephilus surinamensis), Sawtoothed Grain Beetle, Sågtandad plattbagge
Aikuinen: 2.5-3 mm, litteä, hoikka, harmaanruskea kuoriainen, jonka erityistuntomerkki on sahalaitainen etuselän sivu, jonka muodostaa kuusi lisäkettä.
Toukka: Täysikasvuisena vain 3-3.5 mm, vaalea kussakin jaokkeessa 2 tummempaa täplää, takaruumiin päässä ei lisäkkeitä.
Esiintyminen: Tavallisimpia kotitalouksissa tavattavia elintarviketuholaisia. Alunperin tropiikista peräisin oleva laji, joka on kylmänarka, -5oC:ssa kaikki kehitysasteen kuolevat alla viikossa ja lisääntymiseen laji vaatii 18-20oC lämpötilan. Kulkeutuu eniten Suomeen rusinoiden mukana, mutta lajia tavataan myllyissä, leipomoissa, varastoissa kaupoissa ja asunnoissa. Lisääntymiskyky on hyvä, yksi naaras voi tuottaa yli 400 munaa, jotka se laskee suoraan ravintoalustaansa.
Haitat: Kuivuutta sietävinä lisääntyvät keskuslämmityisoloissa ja piiloutuvat rakenteiden liitoksiin ja seinänrakoihin. Ravinnoksi käy vilja, jauhot, suklaa, pähkinät, kuivahedelmät ja mausteet. Varsinaista hygieenista haittaa lajista tuskin lienee, mutta saastuneet tuotteet ovat epämielyttäviä
Torjunta: Jos tuotepakkauksesta löytyy häröjä vain hyvin vähän se voidaan pakastaa ja käyttää. Laajemmin saastuneet tuotteet hävitetään. Yleinen siisteys ja imurointi estää häröjen lisääntymisen komeroissa ja varastotiloissa. Pahoin saastuneiden rakenteiden käsittelyyn käy pyretriinisumutteet ja ruiskutteet.

Kauppahärö (pähkinähärö) ( Oryzaephilus mercator), Merchant Grain Beetle
Aikuinen kuoriainen poikkeaa edellisestä lajista vain vain silmien alla olevan terävän, piikkimäisen lisäkkeen perusteella. Aikuinen ja toukka hyvin edellisen lajin kaltaisia elintavoiltaan, mutta edellistä lajia harvinaisempi Suomessa. Suosii enemmän pähkinöitä ja öljyväkirehuja.

Lesehärö (Cryptolestes ferrugineus), Rust-red Grain Beetle, Brungul plattbagge
Aikuinen: Hyvin pieni kovakuoriainen, 1.5-2.5 mm, kiiltävä, punaruskea, pitkät tutnosarvet, pää ja etuselkä samanlevyisiä.
Toukka: Täysikasvuisena 4mm, kellanvaalea, ruumis eteenpäin kapeneva, takapäässä 2 ruskeaa lisäkettä.
Esiintyminen: Maassamme yleensä vain viljavarastoissa, myllyissä ja leipätehtaissa esiintyvä laji. Maailmalla laajasti levinnyt ja yksi nopeimmin lisääntyvisä kovakuoriaisista. Suomeesa voi lisääntyä yleensä vain leipomoissa tai myllyissä. Asuinhuoneissa ja myllyissä laji ei yleensä lisäänny, koska vaatii +23oC lisääntyäkseen.
Haitat: Varastoidun viljan pahimpia tuholaisia Suomessa, jos pääsee lisääntymään. Esiintymä nostaa viljena lämpötilaa, joka suosii lajin lisääntymistä ja mikrobien leviämiatä.
Torjunta: Tuontiviljan perusteellinen tarkastus ja varastojen lämpötilan seuranta tärkeimpiä ennakkotorjunnan toimenpiteitä. Tyhjien siilojen ja varastojen siivous, tarvittaessa tilojen käsittely pyretriinillä. Saastunut viljaerä on parasta jauhaa nopeasti rehuksi.

Heimo: Ptinidae - Lesiäiset

Kätkölesiäinen (Ptinus tectus), Australian spider beetle, Austrlisk tjuvbagge

Heimo: Bruchidae - Piilokkaat

Papupiilokas ( Acanthoscelides obtectus), Common Bean Weevil, Bönnbagge
Aikuinen: Noin kolme millimetriä pitkä, päältä harmahtava kovakuoriainen. Poikkeaa kärsäkkäistä siten, että on niitä
pyöreämpi eikä sillä ole kärsää.
Toukka: Valkea, pyöreä ja jalaton. Kolme toukka-astetta.
Esiintyminen: Alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta ( trooppinen laji), josta se sitten kulkeutui papujen ja herneiden mukana muualle. Elää palkokasvivarastoissa.Tavattu Suomessa ensimmäisen kerran 1927 Helsingissä Keski-Euroopasta tulleesta papulähetyksestä.
Haitat: Varastotuholainen. Naaraspuoliset munivat pitkulaisia munia papujen ja herneiden joukkoon. Toukat syövät itsensä heti kuoriuduttuaan siementen sisään jolloin ne voivat syödä kokonaiset pavut ontoiksi. Haitat syntyvät papujen syönnin ja saastumisen seurauksena. Pystyy syömään myös kuivattuja papuja.
Torjunta: Saastuneet pavut poistetaan ja varastotilat puhdistetaan. kemiallista torjuntaa ei suositella, mutta jos on tarvetta
voidaan käyttää samoja torjunta-aineita kuin jyväkärsäkkäitä vastaan. Varastosäilytys alle +16 oC lämpötilassa estää
papupiilokasta kehittymästä. Kun saastuneet pavut kuumennetaan puoleksi tunniksi 55 oC ennen säilyttämistä, toukat
tuhoutuvat. Pieni määrä kuolleita toukkia papujen joukossa ei aiheuta terveydellistä vaaraa.

Hernepiilokas ( Bruchus pisorum) Pea Weevil
Aikuinen: Mustia kovakuoriaisia, joita peittää punaruskea ja valkoinen karvoitus. Vatsapuolen takaosa on valkea ja jalat ovat
mustat. Noin viisi mm pitkiä.
Toukat: Valkeita, kuperanmuotoisia, paksuja ja noin kolme mm pitkiä. Esiintyminen: Tavattu usein Suomessa. Mainintoja jo
vuodesta 1906
Haitat: Tuhoavat tuoreet kasvit pellolta. Eivät käytä kuivattuja siemeniä.
Torjunta: Torjuntaan voidaan käyttää pyretriinisumutteita.

Kahvikuoriainen eli Kahvipapupiilokas (Araecerus fasciculatus), Coffee-bean Weevil, Kaffevivel
Aikuinen: Lähes ovaalin muotoinen, tummanruskea kovakuoriainen. Kokoluokka sama kuin papupiilokkaalla. Täydellinen
muodonmuutos toukasta aikuiseksi vie neljä viikkoa.
Toukka: Elävät kahvipapujen sisällä
Esiintyminen: Trooppisissa ja subtrooppisissa rannikkomaissa yleinen. Voidaan tavata muissa maissa maississa,
kaakaopavuissa ja muskottipähkinöissä sekä hernekasvien siemenissä. Ensimmäisen kerran havaittu Suomessa 1897 Helsingin yliopiston kasvimuseossa.
Haitat: Toukat syövät papuihin reikiä. Tuhoavat myös hedelmiä.
Torjunta: Koska kahvipapukuoriainen ei voi kehittyä munasta täysikasvuiseksi alle +22oC kuolee se yleensä itsestään, kun
pavut tuodaan Suomen raakakahvivarastoihin. Torjuntaan voidaan käyttää myös pyretriinisumutteita.
 

Heimo: Cleridae - Kirjokuoriaiset

Kirjokuoriaiset (Cleridae)

Aittaluukuoriainen (Sinikuoriainen) (Necrobia rufipes) Red-legged Ham Beetle, Rodbent köttbagge.
Aikuinen: 3,5-7 mm, tummansininen (vihertävä), punertavat jalat ja tuntosarven tyviosa.
Toukka: jopa 10 mm, harmaanvalkoinen, sinipunaiset kuviot selkäpuolella, punertava pää ja takapäässä kaksi tummaa väkästä.
Esiintyminen: esiintyy maailmanlaajuisesti. Toukat esiintyvät ja kehittyvät juustoissa, kuivatussa lihassa ja kalassa, savustetussa lihassa, eläinrehuissa, tupakkatuotteissa, viikunoissa, kaakaopavuissa ja kankaissa. Munasta kehittyy aikuinen +22oC:ssa kuukaudessa. Kehitys pysähtyy +9oC:ssa. Suomen oloissa kehittyy yksi sukupolvi vuodessa. Aikuiset etsiytyvät mielellään raatoihin. Löydetty mm. museoesineistä ja egyptiläisistä muumioista. Aikuiset elävät yli vuoden ja munivat 200-300 munaa.
Haitat: Esiintyy varastoissa ja tehtaissa rehuissa, kala- ja luujauhoissa, maito- ja munajauhoissa. Löydetty myös koiran kuivaruuasta. Voi levitä eläinten ruuasta esim. ruokakomeroihin.

Siniluukuoriainen (Necrobia violacea), Skinbagge
Aikuinen: 4,5 mm, yksivärinen sininen tai vihreä, sekä metallinhohtoinen, melkein mustat tuntosarvet ja jalat. [B].
Toukka: Muistuttaa aittaluukuoriaisen toukkaa.
Esiintyminen: Tavataa maailmanlaajuisesti, esiintyy pääasiassa kuivuneissa raadoissa, muuten esiintyy Aittaluukuoriaisten tapaan.

Kirjoluukuoriainen (Necrobia ruficollis)
Aikuinen: 6,2 mm, etuosa metallinsininen, muutoin ruskeanpunainen, tuntosarvet ja takaruumis tummanruskea. [C].
Esiintyminen: esiintyy maailmanlaajuisesti, esiintyy pääasiassa kuolleiden eläimien luissa ja nahkassa.
 

Heimo: Anopiidae - Puunkaivajat

Leipäkuoriainen (Stegobium paniceum) Drugstore Beetle, Brödbagge
Aikuinen: 2.5 - 3.5 mm ruosteenruskea, tiheäkarvainen kovakuoriainen. Tuntosarvet tyypilliset jumin tuntosarvet eli kolme viimeistä jaoketta pidentynyt ja paksuuntunut. Pää etuselän alla. Etuselkä keskeltä takareunasta loivasti koholla. Peitinsiivissä heikot pitkittäisviirut ja tiheä karvoitus.
Toukka: 3 mm, vaalea ja u-maisesti käyrä.
Esiintyminen: Levinnyt ympäri mailmaa. Suomeen tulee pääasiassa mausteiden ja rohdosten mukana. Tavattu myös makarooneissa ja muissa viljatuotteissa. Pesiytyy sisätiloihin pysyvästi vain harvoin. Leipäkuoriainen esiintyy luonnossa mm. käävissä, mutta elää myös leivissä, kekseissä ja muissa viljatuotteissa, joihin toukka kaivaa käytäviä. Aikuinen kuoriutuu tuotteesta nuppineulanpäänkokoisen, pyöreän reiän kautta. Leipäkuoriainen ei kehity kuivassa keskuslämmityshuoneessa. Sen kehitys on suhteellisen hidasta ja lakkaa alle 17 oC:n lämpötilassa. Aikuiset kuoriaiset parveilevat huoneissa hakeutuen ikkunoille. Suomessa leipäkuoriainen on ollut varsin harvalukuinen viimeaikoina.
Haitat: Leipäkuoriainen essintyy tuholaisena leipomoissa sekä maustevarastoissa. Suomessa lajilla ei näytä enää olevan
taloudellista merkitystä.
Torjunta: Jos parveilevia leipäkuoriaisia havaitsee, tulee selvittä niiden alkulähde ja hävittää se tai pakastaa sitä 1 viikko alle -25 oC:n lämpötilassa. Paras torjunta on ennaltaehkäisevä torjunta, eli tilojen pitäminen siisteinä riittää usein, eikä kemialliseen torjuntaan tarvitse ryhtyä. Jos kemialllinen torjunta on välttämätön elintarvikelaitoksessa, tulee se tehdä huolella ja ammattitaidolla.

Tupakkakuoriainen ( Lasioderma serricorne), Cigarette Beetle, Tobaksbagge
Aikuinen: Vaaleanruskea, soikea noin 3 mm pitkä. Se ajoittain on sekoitettu Leipäkuoriaiseen. Tupakkakuoriaisella on
sahalaitaiset tuntosarvet ja sileät peitinsiivet, kun taas Leipäkuoriaisella kolme viimeistä tuontosarven jaoketta ovat pitkiä ja
leveitä, jotka erottuvat selvästi. Leipäkuoriaisen peitinsiivet ovat uurteiset.
Toukka: Naaras munii soikeita vaaleita munia elintarvikkeisiin, ja munat kuoriutuvat lämpimässä ilmassa 6-10 päivässä.
Täysikasvuiset toukat ovat noin 4 mm pitkiä, kaarevia, karvaisia ja koteloituvat silkkimäiseen kotelokoppaan elintarvikkeisiin.
Esiintyminen: Tätä kuoriaista pidetään pahimpana tupakkavarastojen tuholaisena, koska toukka kestää  nikotiinia toisin kuin  useimmat muut hyönteiset. Lisäksi lajin tunnetaan käyttävän useampia elintarvikkeita kuin mikään muu varastoissa viihtyvä tuholainen. Se voi elää ja lentää ulkona tropiikissa ja subtrooppisilla alueilla, mutta voi pysyä elossa ainoastaan lämpimissä rakennuksissa lauhkean vyöhykkeen alueella. Se on levinnyt koko USA:n alueelle ja Kanadan eteläosiin. Voi esiintyä tuontielintarvikkeissa kuten mausteissa ja riisissä ja levitä esim. koiran kuivaruokaan.
Torjunta: Kuten leipäkuoriaisella.

Heimo: Bostyrychidae - Huppukuoriaiset

Kapusiinikuoriainen, viljahuppukuoriainen (Rhyzopertha dominica),  Lesser Grain Borer, Kapucinerbagge
Aikuinen: 3 mm, tummanruskea, etuselkä muodostaa päätä suojaavan hupun.
Toukka: Elää jyvän sisässä, vaalea paksuhko, käyristynyt.
Esiintyminen: Maailmanlaajuisesti levinnyt ja paha tuholainen trooppisella alueella. Lisääntymisen minimilämpötila on 16 ºC ja vähimmäisilmankosteus 70% tai 13% jyvänkosteus. Naaras voi munia lähes 500 munaa jyviin. Sekä aikuinen että toukka kaivautuvat jyvien sisään. Ne muodostavat paljon jauhomaista syöntijätettä, johon uloste antaa imelän hajun. Kuoriaiset lentelevät aktiivisesti. optimi oloissa (32º C) kuoriaisen kehitys munasta aikuiseksi kestää 25 vrk.
Haitat: Varastoidun viljan maailmanlaajuisesti merkittävin tuholainen. Suomessa merkitys on vähäinen ja kuoriainen voi vain satunnaisesti pesiytyä tuontiviljan mukana lämpimiin varastoihin.
Torjunta: Riittävän alhainen viljan varastolämpötila pitää kuoriaisen kurissa Suomessa. Tuontiviljan perusteellinen tarkastus estää lajin leviämistä. Tyhjät siilot ja tasovarastot desinfioidaan esim. pyretriinillä.
 
 

Heimo: Trogosidae - Kirjokuoriaiset

Viljapehkiäinen (Tenebroides mauretanicus) = maurilainen, Spannmålsgnagarre, Cadelle beetle
Aikuinen: Kookas, 6-11 mm, kiiltävä, musta kuoriainen, jonka jalat ja tuntosarvet ovat punertavat.
Toukka: Täysikasvuisena n. 18 mm, valkeanharmaa, mustan pään takana erillinen tumma niskakilpi, kahdessa seuraavassa jaokkeessa kaksi mustaa täplää.
Esiintyminen: Afrikasta peräisin oleva laji, joka on levinnyt kaikialle maailmaan. Tropiikissa laji esiintyy myös perohyönteisenä. Toukka ja aikuinen syövät viljaa ja nakertelvat jyvistä alkiot. Esiintyy Suomessa vain satunnaisesti ja tulee maahamme tavallisimmin kuoripähkinöiden mukana.

Perhoset - Lepidoptera

Tineidae - Varsinaiset koit

Ruiskoi (Nemapogon variatella) =  (N. variatellus / N. apisignatella, N. personella), Kornmal
Aikuinen: Aikuinen perhonen on valkoisen -ja mustankirjava. Siivenkärkien väli 1 cm.
Toukka: Toukka on 1 cm pitkä, vaalea ja harvakarvainen. Sillä on takaruumiissaan käsnäjalat.
Elintavat: Ruiskoi parveilee touko-kesäkuussa, jolloin se myös munii. Kehitys on yksivuotinen. Laji esiintyy meillä sekä
luonnonvaraisena että tuholaisena vilja -ja siemenvarastoissa rukiissa, vehnässä ja ohrassa, harvemmin kaurassa. Toukat elävät viljan pintakerroksessa, jossa ne kutovat nakertamansa jyvät ja ulosteensa noin 10 cm:n paksuiseksi paakuksi. Osa niistä koteloituu siihen. Toiset vaeltavat koteloitumaan laarien ja varastohuoneiden onttoihin seiniin, rakoihin ja väleihin, joihin ruskeat, tyhjät kotelonkuoret jäävät jäljelle tiheinä ryhminä. Ruiskoi voi aiheuttaa myös viljan säkkivarastoissa huomattavia vahinkoja toukkien kehrätessä silkinhohtoisen seittikudoksen. Toukat pystyvät myös kestämään kovaa pakkasta.
Merkitys: Koska ruiskoisukupolven kehitys on yksivuotinen, havaitaan vahingot yleensä vasta ylivuotisissa, noin 3 vuotta
vanhoissa varastoissa. Suomessa säilytetään leipä -ja siemenviljaa ylituotannon takia tai varmuusvarastointina pitkään, minkä seurauksena ruiskoi on muodostunut pahaksi tuholaiseksi varsinkin Etelä-Suomessa.
Torjunta: Ruiskoi ei aiheuta vahinkoa, jos viljan kierto varastoissa on enintään kaksi vuotta. Myös viljan kierrättäminen
siilostossa tai tasosta toiseen määräajoin estää tuhojen muodostumisen. Viljavarastojen rakenteet on vaikea desinfioida, koska ruiskoi esiintyy vaikeasti puhdistettavissa paikoissa, kuten alapohjissa, laarien väleissä ja ontoissa seinätiloissa, joissa on viljanjätteitä. Siemenvarastossa on jopa jouduttu purkamaan rakenteita tämän johdosta. Ruiskoin torjunat suoritetaan
seuraavasti: 1) Tyhjät varastotilat, rakenteet ja lähiympäristö puhdistetaan. Ne voidaan suojakäsitellä torjunta-aineilla, jolloin
ennen uuden leipä -tai rehuviljan varastointia noudatetaan käytetyn valmisteen varoaikaa. 2) Viljan saastunut ja paakkuuntunut pintakerros kuoritaan pois n. 20cm:n syvyyteen. Säkit puhdistetaan harjaamalla, ja siemensäkit voidaan myös pölyttää.

Jyväkoi,  (Nemapogon granellus) European grain moth, Kornmotte, teigne des grains
Aikuinen: Kerman valkoinen, ruskeiden pilkkujen peitossa. Siipien kärkiväli 13 - 17 mm. Etusiivet ruskeiden pilkkujen peitossa. Takasiivet ovat harmaat, kärkeen kapenevat, reunassa karvoja.
Toukka: n. 15 mm, vaalea.
Esiintyminen: Esiintyy Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja Euroopassa, mutta ei runsaissa määrin. Naara munii n. 100 munaa viljan jyvien pinnalle. Suomessa harvinainen, esiintyy yleensä tuontituotteissa (erilaiset rohdokset, kuivatut korvasienet yms.)
Haitat: Viljan varastotuholainen. Toukka syö kaikkia jyviä. Kutoo jyvien ytimet yhteen seitillään.
 

Viljakoi, (maissikoi) (Sitotroga cerealella) Angoumois Grain Moth
Aikuinen: Harmaan ruskea n. 12 mm pitkä koi.
Toukka: n. 10 mm, vaalea.
Esiintyminen: Laajalle levinnnyt ja tärkeä  varastoviljan tuholainen. Kehityksen optimilämpötila on  30-32 ºC, joten lajilla ei ole merkitystä Suomessa.
Haitat: Voi iskeytyä jyviin jo pellolla. Toukka kutoo jyviä yhteen kuten edellämainitut lajitkin, mutta toukka on pienempi.
 

Heimo: Pyralidae - Koisaperhoset

Jauhokoisa (Ephestia kühniella), Mediterranean flour moth, Kvarnmott
Aikuinen:  Tummanharmaat siivet, joissa mustia kuvioita, kärkiväli n. 20 mm
Toukka: Täysikasvuisena n. 20 mm, vaalea, pehmeä, selkäkarvojen tyvessä tumma piste.
Esiintyminen: Kulkeutunut Suomeen vuosisadan alussa. Esiintyy myllyissä ja leipomoissa. Ulosteiden lisäksi toukka erittää jauhoihin seittimäistä rihmaa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista. Toukka koteloituu jauhoon. Esiintyy etenkin vehnäjauhoissa. Toukka ei syö jyviä. Aikuisten perhosten munat voivat kulkeutua jauhopakkauksissa  varastoihin ja kotitalouksiin, missä toukat voivat lakaa kehittyä.
Haitat: Pakkuuntumat voivat myllyissä tukkia kuljettimia. Hygieeninen haitta ei kovin merkittävä.
Torjunta: Torjunta saastuneissa tiloissa vaikeaa, koska toukat voivat levitä laajalle. Jauhopöly kelpaa niiden ravinnoksi. Alhainen läpötila hidastaa perhosten leviämistä. Siivous ja desinfiointi on tehtävä seisokkien aikana. Pyretriinillä voidaan torjua aikuisia.

Keittiökoisa (Intian jauhokoisa) (Plodia interpunctella), Indian meal moth, Fikonmott, Fruktmott
Aikuinen:  Siivet vaaleat tyviosastaan ja ruskeat kärjestä.  Kärkiväli n. 20 mm.
Toukka: Täysikasvuisena n. 15 mm, vaaleaankeltainen, pehmeä.  Selkäkarvojen tyvessä ei tummaa pistettä.
Esiintyminen: Kosmopoliitti laji. Etenkin lämpimien alueiden hedelmätuholainen. Kulkeutuu Suomeen mm. pähkinöiden ja kuivahedelmien mukana varsin usein. Toukka erittää vaaleaa seittiä, joss on myös ulostekeräymiä. Toukka vaeltaa koteloitumaan kauaksikin syöntipaikastaan. Perhosia voi siten löytyä asunnosta kauan sen jälkeen, kun esim. komerossa olleet saastuneet tuotteet on hävitetty.
Haitat: Tuhoaa mm. rusinoita, suklaata ja pähkinöitä  Hygieeninen haitta ei kovin merkittävä.
Torjunta: Torjunta saastuneissa tiloissa vaikeaa, koska toukat voivat levitä laajalle. Pahastisaastuneet tuotepakkaukset on syytä hävittää. Lievästi saastuneet tuotteet voidaan pakastaa, jotta koisan munat kuolevat. Sen jälkeen tuote voidaan käyttää uudelleen. Saastuneet komerot on puhdistettava huolellisesti. Pyretriinillä voidaan torjua aikuisia.

Kaakaokoisa (Ephestia elutella) = heinäkoisa, Warehouse Moth, Cacao Moth, Tobacco Moth, Kakaomott
Aikuinen: Siivet vaaleanharmaat, hieman ruskeasävyiset ja etusiivissa pari vaalemapaa juovaa. Takasiivet harmaat. Siipien kärkiväli n. 12 mm.
Toukka: Vaalea, tummat täplät karvojen tyvellä, täysikasvuisena n. 12 mm, viisi nahanluontia.
Esiintyminen: kosmopoliiti laji, joka Elää luonnonvaraisena Suomessakin rannikkoalueella. Toukka voi esiintyä mm. olkikarikkeessa. Jauhokoisan läheinen sukulainen ja toukkien elintavat ovat samantyyllisiä. Pohjois-Amerikassa etenkin tupakkavarastojen tuholainen. Nakertelee jyviä, herneitä ym. Teollisuuteen ja varstoihin kulkeutuu pääasiassa tuontitavaroiden mukana.
Haitat: Koska suosii pähkinöitä ja kaakaopapuja ravintonaan, laji voi olla ongelmallinen etenkin suklaateollisuudessa..
Torjunta: Varastoissa kaakaopavut ja pähkinät säilytettävä niin, ettei perhoset pääse niihin munimaan. Tuotteiden pakastus tuhoaa toukkia ja munia saastuneista tuotteista. Saastuneet varastot käsitellään pyretriinillä.

Mantelikoisa ((Ephestia) Cadra cautella), Tropical Warehouse Moth, Almond Moth, Mandelmott
Aikuinen:  Muistuttaa edellistä lajia. Siipien kärkiväli n. 12-18 mm.
Toukka:  Edellisen kaltainen.
Esiintyminen: Luonnonvaraisena pääasiassa lämpimillä alueilla. Elintavat ja vahinko hyvin samakaltaisia edellisen lajin kanssa.  Yksi naaras voi munia 300 munaa.
Haitat: Etenkin suklaassa esiintyvä laji. Muuten kuten  edellä.
Torjunta: Kuten kaakaokoisalla.

Lahko: PISTIÄISET (Hymenoptera)

Heimo: Formicidae - Muurahaiset
Lahko: Formicidae, Alalahko: Myrmicinae, Heimo: Solenopsidini

Faraomuurahainen (Monomorium pharaonis), Pharaoh ant, Faraomyra
Aikuinen: Pieni,  noin 2 mm pitkä ja sen väri voi vaihdella vaalean keltaisesta ruskeanpunaiseen.
Erikoistuntomerkkejä ovat tumma takaruumis ja 12:sta osasta koostuvat tuntosarvet joiden kolme kärkiosaa ovat pidentyneet.
Toukka: Asuvat muurahaisen rakentamassa pesässä-
Elintavat: Faraomuurahaiskuningatar voi elää 39 viikkoa ja munia 400 munaa. Kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 45
päivää. Työmuurahaiset voivat elää kymmenen viikkoa. Muurahaisyhdyskunnat voivat olla hyvinkin suuria: niissä voi elää useita kuningattaria, koiraita, työläisiä, munia, toukkia ja koteloita lukumäärän noustessa jopa 300 000:een tai enemmän. Yhdyskunnat leviävät "silmikoimalla" eli kuningatar siirtyy uuteen paikkaan mukanaan muutama työmuurahainen jotka kantavat munia, toukkia ja koteloita. Leviäminen voi aiheutua liikakansoituksesta, rakennuksen lämmitysolojen vuodenaikaisvaihtelusta tai hyönteiskarkotteiden käytöstä. Pesä sijaitsee paikassa jossa on sopivan korkea lämpötila ja kosteus, esim. keskuslämmityskattilan tai lämpöputkien lähellä olevissa seinänraoissa ja -täytteissä, ja vettä ja ravintoa saatavilla. Työmuurahaiset huolehtivat ravinnon hankinnasta ja ne liikkuvat pitkiä matkoja selvästi havaittavia "polkuja" pitkin seinillä ja lattioilla. Faraomuurahaiset ovat kaikkiruokaisia. Ne käyttävät erityisesti eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa, esim. hunajaa, kuolleita hyönteisiä ja muita kuolleita eläimiä sekä rottien ja hiirien ulosteita.
Esiintyminen: Faraomuurahainen on kotoisin trooppisesta Afrikasta, ja se on levinnyt tavarakuljetusten mukana ympäri
maailman. Suomessa sitä on tavattu mm. kerrostaloissa, ravitsemusliikkeissä, teollisuuslaitoksissa ja sairaaloissa. Samassa rakennuksessa voi olla useita pesiä mitä omituisimmissa paikoissa, kuten esim. höyrysilitysraudasssa.
Haitat: Muurahaisista on kiusaa sairaaloissa, asunnoissa, hotelleissa, eläintarhoissa ja ruokavarastoissa joihin ne pystyvät tunkeutumaan pienistäkin raoista. Ne voivat kuljettaa mukanaan tauteja ja pystyvät pilaamaan steriilejä materiaaleja.
Torjunta: Torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa ja aikaavievää koska faraomuurahaisen pesiä voi olla useita samassakin
rakennuksessa. Yleensä torjunta jätetään alan ammattilaisten tehtäväksi. Muurahaisten elinalueet kartoitetaan syöttien avulla (esim. jauhettua maksaa) ja
torjunta suoritetaan ruiskutteilla ja sumutteilla. Jos pesä löytyy, se on helppo hävittää kuumalla vedellä, höyryllä tai hyönteissumutteella.
 

Heimo: Vespidae - Yhteiskunta-ampiaiset

Vespula sp., (mm. Vespula vulgaris, yleinen ampiainen), Dolichovespula sp. Ampiaiset tunkeutuvat sisätiloihin etenkin loppukesällä, kun työläisä ei enää tarvita ravintoa hankkimaan pesään. Ampiaiset voivat raapia kielellään erilaisia hedelmiä ja marjoja. Etenkin niistä voi olla haittaa hedelmien ja marjojen myyntitiskeillä. Ulkotiloissa pesää rakentavat ampiaiset saattavat jonkun verran vioittaa suojaamattomia puupintoja kerätessään rakennusainetta pesän valmisusta varten. Ampiaisten pistos voi olla vaarallinen etenkin alllergisille henkilöille tai osuessa verisuoneen. Pistosta hoidetaan kortisonivalmisteilla .

Tarkkailtava kasvituholainen:

Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata)

Osa elintarviketuholaisten lajikuvaussivuista valmistettu Sisätilojen tuholaiset-kurssilla Kuopion yliopistossa joulukuussa 1996. (©) Susanna Haatainen, Tiina Heikkinen, Mervi Heinonen, Marjo Hämäläinen, Marko Ikäheimo, Johanna Joutsiniemi, Heikki Kallunki, Ari Kolehmainen, Liisa Kujanpää, Niina Kupiainen, Riikka Laasonen, Lasse Laitinen, Kauko Laukkanen, Mika Lavia, Sanna Lensu, Ari Markkanen, Tarja Marsh, Kaisa Mäntynen, Anu Nikkilä, Hanna Näätsaari, Petri Peltonen, Pia Sihvonen, Inga Sivonen, Saila Varis, Heidi Veck, Kati Yli-Pietilä. 
Kurssiaineiston koonnut ja täydentänyt Jarmo Holopainen.