Russakka (
Blatella germanica), German Cockroach, Tysk kackerlacka
Aikuinen: 8 - 13 mm pitkä,
kellanruskea. Selvin tuntomerkki selkäkilvessä olevat kaksi
rinnakkaista tummanruskeaa juovaa. Siivet peittävät takaruumiin
kokonaan.
Toukka:Aikuisen kaltainen, kooltaan pienempi. Nymfit
siivettömiä, melkein mustia (selkäkilvessä vaalea raita
erottamassa kahta mustaa juovaa).
Esiintyminen: Naaraalla 30 - 40 munaa sisältävä
munakotelo mukanaan, jonka jättää sopivan lämpimään kohtaan
hautumaan (kuoriutumiseen kuluu varsin pitkä aika). Toukkavaihe
kestää 2 - 3 kuukautta. Sosiaalisia eläimiä, jotka
muodostavat pieniä yhdyskuntia lämpimiin (20 - 30 oC)
ja kosteisiin paikkoihin (seinänraot, lämpöpatterien taustat,
lämpöputkistot ym). Yöeläjä, joka syö viljatuotteita,
kasviksia, lihatuotteita, käymistuotteita jne.
Keskuslämmitystalojen kuiva ilma on vähentänyt russakoiden
esiintyvyyttä kotitiloissa, sen sijaa ongelmana
elintarviketeollisuuden, sairaaloiden ja muiden laitosten
kosteissa ja lämpimissä tiloissa.
Haitat: Pilaavat haisevilla ulosteillaan elintarvikkeita.
Saattaa levittää Salmonellaa ja sairaalainfektioita.
Torjunta: Hankala torjua, koska piilopaikat voivat olla
kaukana ruuanlähteistä. USA:ssa torjunta-aineiden
ylenmääräinen käyttö on luonut niille resistenttejä
kantoja. Asunnoissa torjuminen kätevintä tarkkailemalla
pimeässä taskulampun avulla russakoiden kulkureittejä.
Piilopaikan löydyttyä riittää hävittämiseen yleensä
pyretriinisumute. Laitosympäristössä tarvitaan leviämisen
kontrollointia kuljetuslaatikoita desinfioimalla. Sopivat
piilopaikat on myös syytä tarkistaa säännöllisesti ja
tarpeen mukaan myrkytettävä. Jatkuva tilanteen seuranta
välttämätöntä.
Ranskantorakka (Supella
longipalpa), TV-torakka, TV-kackerlacka, Brown-banded Cockroach
Aikuinen: Koiras muistuttaa edellistä lajia, mutta
etuselässä ei erotettavissa kahta juovaa. Naaras tumma ja lyhytsiipinen
ja lentokyvytön.
Elintavat: Afrikasta kotoisin oleva laji, joka yleistynyt
koko Euroopassa. Lämpöä suosiva laji, joka piiloutuu mm.
TV-vastaanottimiin.
Amerikantorakka,
(Periplaneta americana), American
Cockroach, Amerikansk kackerlacka
Aikuinen: 30-45 mm pitkä, punaruskeat siivet. Vaaleat
kuviot keskiruumiissa. Molemmat sukupuolet melkein saman
näköiset, naaraalla leveämpi takaruumis. Koiraan siivet
ulottuvat 4-8 mm takaruumiin yli, naaraan siivet ovat lyhyemmät.
Toukka: Aikuisen kaltainen, siivetön. Pitkät
tuntosarvet.
Elinkierto: Naaras munii 6-14 munakoteloa, jossa kussakin
korkeintan 16 munaa. Munat inkuboituvat 38-49 päivää, jonka
jälkeen nymfit kuoriutuvat. Nymfi luo nahkansa yhteensä 13
kertaa ennen aikuistumistaan, aluksi kuukauden välein, sen
jälkeen 1-6 kk:n välein. Aikuiset naaraat elävät
keskimäärin 440 päivää.
Naaras munii munansa pinnoille, esimerkiksi pehmeään puuhun,
jossa ne ovat liimaantuneina. Naaras peittää munat
huolellisesti ja suojaa ne niin etteivät ne erotu
ympäristöstä. Hyvin piilotetut ja suojatut munat ovat suojassa
saalistajilta sekä jokseenkin vastustuskykyisiä
tuholaismyrkyille.
Esiintyminen: Viemäreissä. Ravintolat,
ruokatavarakaupat, leipomot, ruoan valmistus ja -säilytystilat
ovat amerikantorakan yleisiä esiintymispaikkoja. Kesäisin
torakoita tapaa myös kujilla ja pihoilla. Suomessa
amerikantorakoita tavataan pääasiassa teollisuuslaitoksissa.
Haitat: Koska torakat asustavat sellaisissa paikoissa,
jossa ruoantähteitä on saatavilla, nähdään niitä usein
palvelutiloissa ja elintarvikevarastoissa, missä ne koetaan
epämielyttäviksi. Torakat voivat kuljettaa mukanaan tauteja
aiheuttavia organismeja. Suomessa haitat ovat vähäiset
harvinaisuuden vuoksi.
Torjunta: Sumuttamalla torjunta-aineita, kuten
pyretriiniä, paikkoihin, joissa torakaoita esiintyy (kellarit,
ullakot). ULV-torjunta.
Australian torakka, (Periplaneta australasiae),
Australian Roach
Aikuinen : Punaisenruskea, pituus 30-35 mm, amerikan
torakkaa pienempi. Siivet peittävät takaruumiin ja niiden
reunoilla on keltaiset raidat. Pronotumin ympärillä on
näkyvämpi kehä kuin amerikan torakalla.
Elinkierto : Naaras munii elinaikanaan 12 munakoteloa,
jotka ovat pituudeltaan 3/8 tuumaa ja väriltään mustia.
Yhdessä kotelossa on noin 23 munaa. Munat lasketaan halkeamiin
ja muihin piilossa oleviin paikkoihin. Kuoriutuminen tapahtuu
noin 40 päivän kuluttua muninnasta. Yhden kotelon
munamäärästä kuoriutuu noin 2/3. Kuoriutunut nymfi on ruskea
ja sillä on keltaisia täpliä selkäpuoliskolla. Nymfistä
kehittyy aikuinen vuodessa (253-410 päivässä), jolloin se on
ehtinyt luoda nahkansa 10-11 kertaa. Australian torakka
lisääntyy nopeasti.
Esiintyminen : Australian torakka vaatii kuumat ja kosteat
elinolot, joten se on etelän laji. Pohjoisessa elinvaatimukset
täyttäviä paikkoja ovat muun muassa kasvihuoneet, joissa
niistä voi tulla vakavia tuholaisia kasvihuonekasvien taimille.
Pääasiassa australian torakka esiintyy ulkona lehtijätteissä,
kukissa, puissa, puiden koloissa sekä lisäksi autotalleissa ja
ullakoilla. Suomessa australian torakkaa tavataan jokseenkin
harvinaisena tuontitavaravarastoissa ja -liikkeissä, joihin ne
tulevat erityisesti ulkomailta saapuneiden hedelmälastien
mukana.
Haitat : Koska australian torakalla on tarkat
elinolovaatimukset, se esiintyy vain harvoin kotitalouksissa.
Huoneistoissa se voi muun muassa syödä kirjankansia ja reikiä
vaatteisiin. Kuten edellä on mainittu voivat australian torakat
olla pahoja kasvihuonetuholaisia. Suomessa isojen torakoiden
merkitys on vähäinen niiden harvinaisuuden vuoksi.
Torjunta : Torakkaa voidaan yrittää torjua parantamalla
yleistä siisteyttä. Hyönteismyrkkyjä voidaan käyttää,
niihin paikkoihin, joissa torakka esiintyy, sumutteina, jauheena,
syötteinä, maaleina ja aerosoleina. Lisäksi voidaan käyttää
ULV-torjuntaa.
Suomessa luonnon varaisia 2 lajia:
Lapintorakka (Ectobius lapponicus)
Aikuinen: koko 6-13 mm, väriltään kellanruskea,
etuselässä suuri musta tai ruskea keskiläiskä, koiraan
etuselän keskiläiskä musta, epäselvärajainen, siivet
takaruumista pidemmät ja koiraat lentävätkin mielellään;
naaraan etuselän keskiläiskä ruskea, siivet takaruumiin
pituiset
Munakotelo: 3-5 mm pitkä, n. 2 mm leveä, kellanruskea,
sileä, kulmikkaan soikea ja hieman litistynyt
Esiintyminen: Suomessa luonnonvarainen, elää metsien
sammaleessa ja karikkeessa kiipeillen yöllä kasvillisuudessa,
voi tilapäisesti esiintyä myös sisätiloissa, yleinen koko
maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta
Haitat: Yleensä täysin harmittomia, korkeintaan
esteettistä haittaa sisätiloissa esiintyessään.
Torjunta: Varsinaisia torjuntatoimenpiteitä ei yleensä
tarvita.
Metsätorakka (
Ectobius
sylvestris)
Aikuinen:Koko 6-13 mm,
väriltään kellanruskea, etuselässäsuuri musta tai ruskea
keskiläiskä, koiraan etuselän keskiläiskä musta ja
jyrkkärajainen, naaraan musta ja siivet takaruumista paljon
lyhyemmät
Munakotelo: 3-5 mm pitkä, n. 2 mm leveä, tumman
punaruskea, pitkittäisharjuinen, hieman litistynyt, kulmikkaan
soikea
Esiintyminen: Muutoin sama esiintyminen kuin
lapintorakalla, mutta puuttuu Lapin pohjoisosista ja
Ahvenanmaalta
Haitat: väitetään pesiytyvän asuntoloiseksi maamme
pohjoisosissa
Torjunta: ks. lapintorakka
Lihakärpänen ( Calliphora vomitoria),
Spyflugan, Blue Bottle
Aikuinen: 12-13 mm, sinertävänhohtoinen,
Toukka: vaalea, kasvaa kuudessa päivässä 3 mm:sta 14
mm:n pituiseksi ennen koteloitumista
Esiintyminen: Häiritsevästi suriseva hyönteinen, joka
kesäisin tulee sisätiloihin etsimään mätänemisen alussa
olevaa lihaa munimiseen. Sisällä pörräävät raatokärpäset
ovat yleensä naaraita, koiraat surraavat kukissa. Ulkosalla
raatokärpäset munivat nimensä mukaisesti eläinten raatoihin.
Ne munivat ensimmäisinä tuoreeseen lihaan ja toukan
kehitysasteen perusteella voidaan päätellä ruumiiden
kuolinaikaa mm. rikosten selvittelyissä
(oikeuslääketieteellinen entomologia).
Torjunta: Lihajätettä ei saa säilyttää
liian kauan jäteastioissa ja jäteastiat on suljettava niin
hyvin, että kärpäset pääse munimaan. Kesällä lihaa
sisältävät jäteastiat tyhjennettävä useamman kerran
viikossa. Kotitaloudessa lihajätteet kompostoitava huolella.
Teurastomoissa sähköinen valoansa saattaa pitää kärpäset
kurissa. Kotitaloudessa aikuiset kärpäset voidaan tappaa
pyretriinipitoisilla sumutteilla.
Ruutukärpänen (Sarcophaga carnaria),
Köttflugan, Flesh Fly
Aikuinen: 16-18 mm, pohjaväri harmaa, keskiruumiissa
tummia pitkittäisjuovia. Takaruumiissa tumma ruutukuviointi
Toukka: Toukat kuoriutuvat munista jo ennen munintaa,
joten kärpäset "synnyttävät" eläviä toukkia.
Toukkavaihe kestää 9 vrk ja toukka kasvaa 3mm:stä 20 mm:n
pituiseksi. Toukat elävät kasvijätteessä tai lannassa.
Esiintyminen: Yleisiä keväällä etenkin aurinkoisilla
seinämillä. Liha, kala ja juusto houkuttavat niitä usein
sisätiloihin. Munivat eläin ja kasvijätteisiin.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.
Kiiltokärpänen (Lucilia caesar), Blowfly
Aikuinen: 10 mm vihertävänhohtoinen.
Toukka: Muistuttaa huonekärpäsen toukkaa.
Esiintyminen: Naarat munivat kuolleisiin eläimiin, lihaan
ja kalaan. Lihan sisällä toukka kehitys kestää n viikona ja
toukka koteloituu maahan. Voivat esiintyä mm. rakenteisiin
kuolleissa jyrsijöiden raadoissa. Tätä lajia on
raatokärpästen ohella käytetty haavojen parantamiseen.
Toukat syövät mätänevästä haavasta
nekroottisen kudoksen, mikä edistää haavan paranemista.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.
Juustokärpänen (Piophila casei), Cheese skipper,
Ostfluga
Aikuinen: Pieni, kiiltävänmusta.
Toukka: Täysikasvuisena n. 8 mm. "Skipper",
hyppäävät jopa 50 cm ensi käpertymällä ja oikaisemalla
itsensä nopeasti suoraksi.
Esiintyminen: Lämpimässa kehitys munasta aikuiseksi
kestää vain 12-20 vrk:ta. Raadoissa esiintyvä laji, jota on
käytetty oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa
(Forensic Entomology) ruumiin kuolinajankohdan
ajoittamiseen. Lajia
tavataan kesällä 3-6 kk kuolleina olleista ruumiista, joiden
lihakset ovat jo mädäntyneet sulatejuustomaisiksi. Voi
iskeytyä juustojen ohella erilaisiin lihatuotteisiin. Koteloituu
tuotteen ulkopuolelle. Nykyään harvinaistunut hyvän
elintarvikehygienian vuoksi.
Torjunta: Kuten lihakärpäsellä.
Banaanikärpänen
(Drosophila melanogaster), pomace fly, Fruit
Fly, Bananfluga
Etikkakärpänen (Drosophila funebris), Vinegar Fly,
Ättikfluga
Aikuinen: Pieni, 2-3mm, vaalean ruskea, punasilmäinen kärpänen.
Toukka:Vaalea, jalaton, täysikavuisena n. 8 mm.
Esiintyminen: Lisääntyvät pilaantuviss marjoissa ja
hedelmissä. Tulevat syksyisin sisätiloihin marjojen ja hedelmien
hajun houkuttelemina. Erityisesti käymistilassa olevien
tuotteiden alkoholien haju houkuttelee aikuisia kärpäsiä.
Kehitys munast aikuiseksi voi tapahtua alle 10 päivässä
ja aikuistunut naaras aloitta muninnan vuorokauden sis'ällä
kuoriuduttuaan kotelosta.
Haitat: Voivat lisääntyä nopeasti sisätiloissa,
jos sopivaa ravintoa on saatavilla. Etikkakärpäselle
lisääntymiseen voi riittää huonosti puhdistettu
tyhjä ketsuppipullo.
Torjunta: Pilaantuvien kasvistuotteiden poisto
sisätiloista yleensä riittää. Hillo- ja marmeladipurkit
on syytä sulkea hyvin säilytystä varten.
Jyväkärsäkäs (Sitophilus granarius), Granary
weevil
Aikuinen: Purevat suuosat pitkän kärsän
päässä.Lentokyvytön.Tumma, punertavan ruskea ja kiiltävä.
Keskiruumiin kolot pitkulaisia. Pituus 2,5 - 4 mm.
Toukka: Vaalea, kyttyräselkäinen, tummapäinen ja
jalaton
Esiintyminen: Koko maailmassa yleinen, Suomessa lähinnä
etelärannikolla. Varastoidun viljan pahin tuholainen. Naaras
poraa jyvään reiän ja asettaa kärsällään munan jyvään.
Kuoriuduttuaan toukka syö jyvän ontoksi. Naaras voi munia yli
200 munaa suotuisissa olosuhteissa.
Haitat: Voi aiheuttaa lähes täydellistä tuhoa
viljavarastoissa. Toukka tuhoaa pääasiassa vehnää ja ruista
sekä maissia, tattaria, ohraa, riisiä ja kauraa. Aikuinen syö
joskus jauhoja ja makarooneja.
Torjunta: Ilmatiiviit säilytysastiat, kuivat
varasto-olosuhteet, pakastus hyvin kylmässä noin viikon ajan,
kuumennus yli 50 oC noin tunti.
Riisikärsäkäs
(Sitophilus oryzae),
Lesser rice weevil
Aikuinen: 2,5 - 3,5 mm pitkä, hiukan pienempi
jyväkärsäkästä, tummanruskea, 4 punertavaa täplää
peitinsiivissä, pyöreitä tai säännöttömän muotoisia
koloja keskiruumiissa, liereä, päässä pitkä kapea kärsä,
lentokykyinen.
Toukka: Vaalea, raajaton, käyristynyt kyttyräselkäinen,
pieni ja ruskeanmusta pää.
Esiintyminen: Enimmäkseen lämpimissä maissa,
kulkeutuvat usein Suomeen etenkin raakariisin mukana. Ei pysty
pesiytymään Suomessa. Löydetään useimmiten jyvävarastoista,
mutta lentokykyisenä myös pelloilta. Naaras asettaa munat
jyvään poraamansa reiän kautta. Toukka- ja koteloasteet
kehittyvät ja ruokailevat jyvän sisällä ulkoapäin
havaitsematta. Aikuinen poistuu jyvästä poraten ulostuloaukon.
Haitat: Viljan tuhoaja etenkin lämpimissä maissa.
Vehnän pahin tuhoaja. Tuhoaa myös papuja, pähkinöitä,
maissia, riisiä, kauraa, ruista ja ohraa. Esiintyy myös
greipeissä, omenoissa, päärynöissä, nuudeleissa ,
tattarissa, vehnäjauhoissa, tupakassa ja leivonnaisissa.
Torjunta: Ilmatiiviit säilytysastiat, kuivat
varasto-olosuhteet, kahden viikon pakastus, kuumennus 49 oC
noin tunti. Torjunta-aineita ei pidä käyttää
elintarvikkeissa.
Maissikärsäkäs (Sitophilus zeamais), Greater rice
weevil, Maize weevil, Corn weevil
Aikuinen: Kuten riisikärsäkäs, mutta isompi. Pituus 3,3
- 5 mm. Punaiset täplät siivissä selvemmät kuin
riisikärsäkkäällä. Lentokykyinen.
Toukka: Vaalea, raajaton, käyristynyt kyttyräselkäinen,
pieni ja ruskeanmusta pää.
Esiintyminen: Koko maailmassa, erityisen merkittävä
trooppisissa maissa. Ei pesiydy Suomessa, mutta voi selviytyä
hengissä parikin vuotta. Harvat selviyvät talvesta. Esiintyy
usein jyvä- ja riisikärsäkkään kanssa. Toukka kehittyy
jyvän ytimessä, kuten jyvä- ja riisikärsäkäskin, mutta
vaatii vähintään 13 oC kehittyäkseen.
Lentokykyisenä voi kuumissa maissa "hyökätä"
kypsän viljan kimppuun pellolla.
Haitat: Riisin pahin tuholainen. Tuhoaa myös monia muita
viljalajeja ja hamppua, jauhoja, leipää ja tupakkaat.
Torjunta: Kuten jyvä- ja riisikärsäkkäillä.
Rohmukuoriainen (Tribolium destructor), Dark Flour
Beetle, Lysolbagge
Aikuinen: N. 5 mm pitkä, tumman ruskea tai lähes musta,
lysolin hajuinen
Toukka: Täysikasvuisena n. 10 mm pitkä, kellertävä ja
kovapintainen.
Esiintyminen:Tavataan pääasiassa pohjoismaista, vaikka
alkuaan lienee Afrikasta kotoisin. Menestyy hieman alemmassa
lämpötilassa kuin hinkalo- ja vakkakuoriainen. Oli ennen
yleinen kotitalouksissa, nykyisin harvinaistunut, mutta saattaa
esiintyä leipomoissa ja varastoissa. Lisääntyäkseen vaatii
13-30 oC lämpötilan.
Haitat: Vioittaa mm. näkkileipää, kauraryynejä ja
makarooneja. Pilaa eritteillään ja hajulla elintarvikkeet,
joissa esiintynyt.
Torjunta:Pakkanen tappaa kuoriaisen. Kaikki saastuneet
tuotteet on hävitettävä. Esiintymisalue puhdistettava huolella
tarkastettava säännöllisesti. Jos kuoriaisia ilmaantuu
uudelleen kaikki piilopaikat on käsiteltävä
kohderuiskutuksilla.
Hinkalokuoriainen
(Tribolium confusum), Confused Flour
Beetle, Rismjölbagge,
Aikuinen: Punaruskea, rohmukuoriasta muistuttava, 3-4 mm
pitkä. Aikuiselle kehittyy siivet, mutta se lentää harvoin.
Toukka: Kuten seuraavalla lajilla.
Esiintyminen:Kuten vakkakuoriainen. Etenkin sekapopulaatioissa menestyy
vakkakuoraista paremmin hieman viileämmissä ja kosteamissa
olosuhteissa.
Vakkakuoriainen, (Tribolium castaneum), Red Flour
Beetle, Kastanjebrun mjölbagge, punerva hinkalokuoriainen
Aikuinen: On edellisen hyvin samannäköinen sukulaislaji.
Hinkalokuoriaisen erottaa
nuijamaisemmista tuntosarvista (kolme
kärkiniveltä selvemmin paksuuntuneita) ja selkäkilven suoremmista
reunoista. Aikuiset voivat lentää.
Toukka: Täysikasvuisena toukka on 7-8 mm pitkä
vaaleankeltainen ja lieriömäinen. Toukat yleensä valonarkoja.
Kehitys kestää noin 26 vrk 32-35 oC:ssa, minimi
lämpötila kehitykselle on 20 o C.
Esiintyminen: Vaatii korkean lämpötilan (> 23 oC ja kohtalaisen
ilmankosteuden (Rh 70%), Suomessa ei yleensä ole haittana asunnoissa,
lähinnä myllyissä ja leipätehtailla. Elävät pesäkkeissä,
jolloin elintoiminnot tuottavat lämpöä, ja siten voivat
pakkasarkuudesta huolimatta talvehtia viljavarastoissakin.
Viljatuotteiden lisäksi voi tuhota kuivia hedelmiä, mausteita
ja suklaata. Levinneisyydeltään kosmopoliitti.
Haitat: Lisääntyy runsaasti, naaras voi elää 3
vuotiaaksi ja jättää 400-500 munaa. Tuhot pääasiassa
elintarviketeollisuudessa.
Torjunta: Esiintyy harvoin asunnoissa, voidaan torjua
siivoamalla ja tuhoamalla saastuneet tuotteet. Suuremmissa
tuhoissa voidaan käyttää ruiskutuksia sekä tuotteiden
jäädytystä -25 oC:n viikon ajaksi. Viljavarastoissa
viljan kierrättämistä talvella voidaan käyttää
ennakkotoimenpiteenä.
Jauhopukki
(
Tenebrio molitor),
Yellow Mealworm, Mjölbagge
Aikuinen: Kookas, 15mm, pitkänomainen, tummanruskea,
lyhyet tuntosarvet.
avi-video.
Toukka: Täysikasvuisena jopa 30mm, kellanruskea, karvaton
ja kovapintainen
Esiintyminen: Elää luonnossa hajoavassa
kasvismateriaalissa, linnunpesissä ja esim. viljavarastojen
viljan jätteissä. Kehitys aikuiseksi 1-2 v. +26oC:ssa
kehitys voi tapahtua 6 kk:ssa. Tulee usein sisätiloihin esim.
pääskyn pesistä. Jauhomadoiksi kutsuttuja toukkia kasvatetaan
häkkilintujen ravinnoksi. Toukat ovat korkealaatuista
ravintoa myös ihmiselle. Kuivattuina ja jauhettuina ne ovat
maukasta jauhonparannetta, jotka
antavat tortilloille herkullisen
maun.
Haitat: Satunnaisesti esiintyvä ja helppo huomata suuren
kokonsa vuoksi. Aiemmin tärkeä tuholainen kylämyllyissä.
Yleensä siitä nykyisin ei ole haittaa tuholaisena, jos
varastotilojen siisteys on riittävä. Pitkäaikaisessa viljan
säilytyksessä laakavarastoissa laji voi muodostua viljan
tuholaiseksi.
Torjunta: Kuoriaisten esiintyessä säännöllisesti on
rakennuksessa esiintyvät linnunpesät hävitettävä.
Sisätiloihin eksyneitä kuoriaisia voidaan torjua
pyretriinillä. Kotitaloudessa saastuneet jauhot ja riisi
hävitetään.
Kanalakuoriainen (Alphitobius diaperinus), Lesser
Mealworm,
Aikuinen: Kuoriainen on n. 5-6 mm pitkä, soikea, lähes
musta, kiiltävä.
Toukka: Jauhopukin toukan kaltainen, mutta selvästi
pienempi.
Esiintyminen: Tropiikista kotoisin oleva laji, joka vain
satunnaisesti kulkeutui esim. kahvin mukana Suomeen. Viime
vuosikymmeninä broilerikasvatuksen laajennuttua kuoriainen on
muodostanut suurempia kantoja Suomessakin. Kun lanta jätetään
pitemmäksi aikaa kuivikkeisiin, kuoriainen lisääntyy
tehokkaasti, koska se myös syö kananlantaa ja edistää lannan
hajoamista. Kuoriainen voi tuhola myös haitallisia
kärpästoukkia.
Haitat: Kuoriaisten on epäilty levittävän Salmonellaa.
Haitallisin se on niissä tapauksissa, kun kananpojat
paastotetaan ennen teurastusta, ja poikaset pääsevät tuona
aikana syömään kanalakuoriaisia tai toukkia. Teurastuksen
yhteydessä kuoriaiset eivät kuole vaan ne saattavat tunkeutua
ulos kuluttajille menevistä broilereista ja olla siten
elintarviketuholaisia.
Torjunta: Kanalan pitäminen viikon tyhkillään alle -1oC:ssa
tuhoaa siellä esiintyvät toukat ja aikuiset. Varmuuden vuoksi
tilat voidaan ruiskuttaa pyretriinillä. Kuoriaisten leviäminen
kuluttajille estetään jäähdyttämällä vasta teurastetu
broilerit hyvin..
Riesakuoriainen (Reesa vespulae),
Aikuinen: 2.2-4.0 mm. Kapeansoikea, tummanruskea,
peitinsiipien etuosassa kellertävä poikkijuova. Kuoriaisen
elinkierto on kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen.
Partenogeneettinen, koiraita ei ole tavattu.
Toukka: Täysikasvuisena 4-5 mm. Kullanruskea, karvainen,
peräpäässä pitempiä "häntä"karvoja.
Tummia homeitiöitä syönyt toukka voi olla lähes musta.
avi-video
Esiintyminen: Voi löytyä keittiöstä kuivista
ruoka-aineista, makuuhuoneen patjoista ja vaatteista. Esiintyy
ympärivuotisesti, runsaimmin heinäkuussa. Kotitalouksissa
tavattu ensin Pohjois-Amerikassa. Luonnossa syö kuolleita
hyönteisiä mehiläis- ja ampiaispeissä. Tavattiin
Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1966 hyönteiskokoelmien
tuholaisena. Ensimmäinen löytö asuinhuoneistossa vuonna 1973.
Suomessa yleisin Oulussa Turussa ja Helsingissä. 1990- luvulla
yleistynyt voimakkaasti Kuopiossa.
Haitat: Ei aiheuta juurikaan vahinkoa kotitalouksissa.
Erittäin paha kasvi- ja hyönteiskokoelmien tuholainen
museoissa. Voi olla tuholaisen myös simenvarastoissa.
Torjunta: Kokoelmien pakastus alle -25oC viikon
ajan tuhoaa kuoriaiset.
Kaprakuoriainen (Trogoderma granarium), Khapra beetle
Aikuinen: Naaras n. 3 mm, koiras, n. 1,5 mm soikea ja
tummanruskea.
Toukka: n. 3 mm, tummahko, lyhytkarvainen, takapäässä
lyhyt karvatupsu.
Esiintyminen: Tämä ihrakuoriaisten heimoon kuuluva laji
on kasvissyöjä, joka on maailman viljakaupan pahimpia
tuholaisia. Esiintyy myös maltaissa. Levisi 1940-luvulla
Intiasta Kaliforniaan. Suomessa ei tavattu, mutta esiintynyt
Ruotsissa tuontiviljassa. Karanteenituholainen monessa maassa.
Riisihärö (Oryzaephilus surinamensis),
Sawtoothed Grain Beetle, Sågtandad plattbagge
Aikuinen: 2.5-3 mm, litteä,
hoikka, harmaanruskea kuoriainen, jonka erityistuntomerkki on
sahalaitainen etuselän sivu, jonka muodostaa kuusi lisäkettä.
Toukka: Täysikasvuisena vain 3-3.5 mm, vaalea
kussakin jaokkeessa 2 tummempaa täplää, takaruumiin päässä ei
lisäkkeitä.
Esiintyminen: Tavallisimpia kotitalouksissa
tavattavia elintarviketuholaisia. Alunperin tropiikista peräisin
oleva laji, joka on kylmänarka, -5oC:ssa kaikki
kehitysasteen kuolevat alla viikossa ja lisääntymiseen laji
vaatii 18-20oC lämpötilan. Kulkeutuu eniten Suomeen
rusinoiden mukana, mutta lajia tavataan myllyissä, leipomoissa,
varastoissa kaupoissa ja asunnoissa. Lisääntymiskyky on hyvä,
yksi naaras voi tuottaa yli 400 munaa, jotka se laskee suoraan
ravintoalustaansa.
Haitat: Kuivuutta sietävinä lisääntyvät
keskuslämmityisoloissa ja piiloutuvat rakenteiden liitoksiin ja
seinänrakoihin. Ravinnoksi käy vilja, jauhot, suklaa,
pähkinät, kuivahedelmät ja mausteet. Varsinaista hygieenista
haittaa lajista tuskin lienee, mutta saastuneet tuotteet ovat
epämielyttäviä
Torjunta: Jos tuotepakkauksesta löytyy
häröjä vain hyvin vähän se voidaan pakastaa ja käyttää.
Laajemmin saastuneet tuotteet hävitetään. Yleinen siisteys ja
imurointi estää häröjen lisääntymisen komeroissa ja
varastotiloissa. Pahoin saastuneiden rakenteiden käsittelyyn
käy pyretriinisumutteet ja ruiskutteet.
Kauppahärö (pähkinähärö) (
Oryzaephilus
mercator), Merchant Grain Beetle
Aikuinen kuoriainen poikkeaa edellisestä lajista vain vain
silmien alla olevan terävän, piikkimäisen lisäkkeen
perusteella. Aikuinen ja toukka hyvin edellisen lajin kaltaisia
elintavoiltaan, mutta edellistä lajia harvinaisempi Suomessa.
Suosii enemmän pähkinöitä ja öljyväkirehuja.
Lesehärö
(Cryptolestes
ferrugineus), Rust-red
Grain Beetle, Brungul plattbagge
Aikuinen: Hyvin pieni kovakuoriainen,
1.5-2.5 mm, kiiltävä, punaruskea, pitkät tutnosarvet, pää ja
etuselkä samanlevyisiä.
Toukka: Täysikasvuisena 4mm, kellanvaalea,
ruumis eteenpäin kapeneva, takapäässä 2 ruskeaa lisäkettä.
Esiintyminen: Maassamme yleensä vain viljavarastoissa,
myllyissä ja leipätehtaissa esiintyvä laji. Maailmalla
laajasti levinnyt ja yksi nopeimmin lisääntyvisä
kovakuoriaisista. Suomeesa voi lisääntyä yleensä vain
leipomoissa tai myllyissä. Asuinhuoneissa ja myllyissä laji ei
yleensä lisäänny, koska vaatii +23oC
lisääntyäkseen.
Haitat: Varastoidun viljan pahimpia
tuholaisia Suomessa, jos pääsee lisääntymään. Esiintymä nostaa
viljena lämpötilaa, joka suosii lajin lisääntymistä ja
mikrobien leviämiatä.
Torjunta: Tuontiviljan perusteellinen tarkastus ja varastojen
lämpötilan seuranta tärkeimpiä ennakkotorjunnan
toimenpiteitä. Tyhjien siilojen ja varastojen siivous,
tarvittaessa tilojen käsittely pyretriinillä. Saastunut
viljaerä on parasta jauhaa nopeasti rehuksi.
Heimo: Ptinidae - Lesiäiset
Kätkölesiäinen (Ptinus tectus), Australian spider beetle, Austrlisk tjuvbagge
Papupiilokas ( Acanthoscelides obtectus), Common Bean
Weevil, Bönnbagge
Aikuinen: Noin kolme millimetriä pitkä, päältä
harmahtava kovakuoriainen. Poikkeaa kärsäkkäistä siten, että
on niitä
pyöreämpi eikä sillä ole kärsää.
Toukka: Valkea, pyöreä ja jalaton. Kolme toukka-astetta.
Esiintyminen: Alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta (
trooppinen laji), josta se sitten kulkeutui papujen ja herneiden
mukana muualle. Elää palkokasvivarastoissa.Tavattu Suomessa
ensimmäisen kerran 1927 Helsingissä Keski-Euroopasta tulleesta
papulähetyksestä.
Haitat: Varastotuholainen. Naaraspuoliset munivat
pitkulaisia munia papujen ja herneiden joukkoon. Toukat syövät
itsensä heti kuoriuduttuaan siementen sisään jolloin ne voivat
syödä kokonaiset pavut ontoiksi. Haitat syntyvät papujen
syönnin ja saastumisen seurauksena. Pystyy syömään myös
kuivattuja papuja.
Torjunta: Saastuneet pavut poistetaan ja varastotilat
puhdistetaan. kemiallista torjuntaa ei suositella, mutta jos on
tarvetta
voidaan käyttää samoja torjunta-aineita kuin
jyväkärsäkkäitä vastaan. Varastosäilytys alle +16 oC
lämpötilassa estää
papupiilokasta kehittymästä. Kun saastuneet pavut kuumennetaan
puoleksi tunniksi 55 oC ennen säilyttämistä, toukat
tuhoutuvat. Pieni määrä kuolleita toukkia papujen joukossa ei
aiheuta terveydellistä vaaraa.
Hernepiilokas ( Bruchus pisorum) Pea Weevil
Aikuinen: Mustia kovakuoriaisia, joita peittää
punaruskea ja valkoinen karvoitus. Vatsapuolen takaosa on valkea
ja jalat ovat
mustat. Noin viisi mm pitkiä.
Toukat: Valkeita, kuperanmuotoisia, paksuja ja noin kolme
mm pitkiä. Esiintyminen: Tavattu usein Suomessa. Mainintoja jo
vuodesta 1906
Haitat: Tuhoavat tuoreet kasvit pellolta. Eivät käytä
kuivattuja siemeniä.
Torjunta: Torjuntaan voidaan käyttää
pyretriinisumutteita.
Kahvikuoriainen eli Kahvipapupiilokas (Araecerus fasciculatus), Coffee-bean
Weevil, Kaffevivel
Aikuinen: Lähes ovaalin muotoinen, tummanruskea
kovakuoriainen. Kokoluokka sama kuin papupiilokkaalla.
Täydellinen
muodonmuutos toukasta aikuiseksi vie neljä viikkoa.
Toukka: Elävät kahvipapujen sisällä
Esiintyminen: Trooppisissa ja subtrooppisissa
rannikkomaissa yleinen. Voidaan tavata muissa maissa maississa,
kaakaopavuissa ja muskottipähkinöissä sekä hernekasvien
siemenissä. Ensimmäisen kerran havaittu Suomessa 1897 Helsingin
yliopiston kasvimuseossa.
Haitat: Toukat syövät papuihin reikiä. Tuhoavat myös
hedelmiä.
Torjunta: Koska kahvipapukuoriainen ei voi kehittyä
munasta täysikasvuiseksi alle +22oC kuolee se yleensä
itsestään, kun
pavut tuodaan Suomen raakakahvivarastoihin. Torjuntaan voidaan
käyttää myös pyretriinisumutteita.
Kirjokuoriaiset (Cleridae)
Aittaluukuoriainen (Sinikuoriainen) (Necrobia rufipes)
Red-legged Ham
Beetle, Rodbent köttbagge.
Aikuinen: 3,5-7 mm, tummansininen (vihertävä),
punertavat jalat ja tuntosarven tyviosa.
Toukka: jopa 10 mm,
harmaanvalkoinen, sinipunaiset kuviot selkäpuolella, punertava pää ja
takapäässä kaksi tummaa väkästä.
Esiintyminen: esiintyy maailmanlaajuisesti. Toukat
esiintyvät ja kehittyvät juustoissa, kuivatussa lihassa ja
kalassa, savustetussa lihassa, eläinrehuissa, tupakkatuotteissa,
viikunoissa, kaakaopavuissa ja kankaissa. Munasta kehittyy
aikuinen +22oC:ssa kuukaudessa. Kehitys pysähtyy
+9oC:ssa.
Suomen oloissa kehittyy yksi sukupolvi vuodessa. Aikuiset
etsiytyvät mielellään raatoihin. Löydetty mm. museoesineistä
ja egyptiläisistä muumioista. Aikuiset elävät yli vuoden ja
munivat 200-300 munaa.
Haitat: Esiintyy varastoissa ja tehtaissa rehuissa, kala-
ja luujauhoissa, maito- ja munajauhoissa. Löydetty myös koiran
kuivaruuasta. Voi levitä eläinten ruuasta esim. ruokakomeroihin.
Siniluukuoriainen (Necrobia violacea), Skinbagge
Aikuinen: 4,5 mm, yksivärinen sininen tai vihreä,
sekä metallinhohtoinen, melkein mustat tuntosarvet ja jalat. [B].
Toukka:
Muistuttaa aittaluukuoriaisen toukkaa.
Esiintyminen: Tavataa maailmanlaajuisesti, esiintyy
pääasiassa kuivuneissa raadoissa, muuten esiintyy
Aittaluukuoriaisten tapaan.
Kirjoluukuoriainen (Necrobia ruficollis)
Aikuinen: 6,2 mm, etuosa metallinsininen, muutoin
ruskeanpunainen, tuntosarvet ja takaruumis tummanruskea. [C].
Esiintyminen: esiintyy maailmanlaajuisesti, esiintyy
pääasiassa kuolleiden eläimien luissa ja nahkassa.
Leipäkuoriainen (Stegobium paniceum) Drugstore Beetle,
Brödbagge
Aikuinen: 2.5 - 3.5 mm ruosteenruskea, tiheäkarvainen
kovakuoriainen. Tuntosarvet tyypilliset jumin tuntosarvet eli
kolme viimeistä jaoketta pidentynyt ja paksuuntunut. Pää
etuselän alla. Etuselkä keskeltä takareunasta loivasti
koholla. Peitinsiivissä heikot pitkittäisviirut ja tiheä
karvoitus.
Toukka: 3 mm, vaalea ja u-maisesti käyrä.
Esiintyminen: Levinnyt ympäri mailmaa. Suomeen tulee
pääasiassa mausteiden ja rohdosten mukana. Tavattu myös
makarooneissa ja muissa viljatuotteissa. Pesiytyy sisätiloihin
pysyvästi vain harvoin. Leipäkuoriainen esiintyy luonnossa mm.
käävissä, mutta elää myös leivissä, kekseissä ja muissa
viljatuotteissa, joihin toukka kaivaa käytäviä. Aikuinen
kuoriutuu tuotteesta nuppineulanpäänkokoisen, pyöreän reiän
kautta. Leipäkuoriainen ei kehity kuivassa
keskuslämmityshuoneessa. Sen kehitys on suhteellisen hidasta ja
lakkaa alle 17 oC:n lämpötilassa. Aikuiset
kuoriaiset parveilevat huoneissa hakeutuen ikkunoille. Suomessa
leipäkuoriainen on ollut varsin harvalukuinen viimeaikoina.
Haitat: Leipäkuoriainen essintyy tuholaisena leipomoissa
sekä maustevarastoissa. Suomessa lajilla ei näytä enää
olevan
taloudellista merkitystä.
Torjunta: Jos parveilevia leipäkuoriaisia havaitsee,
tulee selvittä niiden alkulähde ja hävittää se tai pakastaa
sitä 1 viikko alle
-25 oC:n lämpötilassa. Paras torjunta on
ennaltaehkäisevä torjunta, eli tilojen pitäminen siisteinä
riittää usein, eikä kemialliseen
torjuntaan tarvitse ryhtyä. Jos kemialllinen torjunta on
välttämätön elintarvikelaitoksessa, tulee se tehdä huolella
ja ammattitaidolla.
Tupakkakuoriainen
(
Lasioderma serricorne),
Cigarette
Beetle, Tobaksbagge
Aikuinen: Vaaleanruskea, soikea noin 3 mm pitkä. Se
ajoittain on sekoitettu Leipäkuoriaiseen. Tupakkakuoriaisella on
sahalaitaiset tuntosarvet ja sileät peitinsiivet, kun taas
Leipäkuoriaisella kolme viimeistä tuontosarven jaoketta ovat
pitkiä ja
leveitä, jotka erottuvat selvästi. Leipäkuoriaisen
peitinsiivet ovat uurteiset.
Toukka: Naaras munii soikeita vaaleita munia
elintarvikkeisiin, ja munat kuoriutuvat lämpimässä ilmassa
6-10 päivässä.
Täysikasvuiset toukat ovat noin 4 mm pitkiä, kaarevia,
karvaisia ja koteloituvat silkkimäiseen kotelokoppaan
elintarvikkeisiin.
Esiintyminen: Tätä kuoriaista
pidetään pahimpana tupakkavarastojen tuholaisena, koska toukka
kestää nikotiinia toisin kuin useimmat muut
hyönteiset. Lisäksi lajin tunnetaan käyttävän useampia
elintarvikkeita kuin mikään muu varastoissa viihtyvä
tuholainen. Se voi elää ja lentää ulkona tropiikissa ja
subtrooppisilla alueilla, mutta voi pysyä elossa ainoastaan
lämpimissä rakennuksissa lauhkean vyöhykkeen alueella. Se on
levinnyt koko USA:n alueelle ja Kanadan eteläosiin. Voi
esiintyä tuontielintarvikkeissa kuten mausteissa ja riisissä ja
levitä esim. koiran kuivaruokaan.
Torjunta: Kuten leipäkuoriaisella.
Kapusiinikuoriainen, viljahuppukuoriainen (Rhyzopertha dominica), Lesser
Grain Borer, Kapucinerbagge
Aikuinen: 3 mm, tummanruskea, etuselkä muodostaa päätä
suojaavan hupun.
Toukka: Elää jyvän sisässä, vaalea paksuhko,
käyristynyt.
Esiintyminen: Maailmanlaajuisesti levinnyt ja paha
tuholainen trooppisella alueella. Lisääntymisen
minimilämpötila on 16 ºC ja vähimmäisilmankosteus 70% tai
13% jyvänkosteus. Naaras voi munia lähes 500 munaa jyviin.
Sekä aikuinen että toukka kaivautuvat jyvien sisään. Ne
muodostavat paljon jauhomaista syöntijätettä, johon uloste
antaa imelän hajun. Kuoriaiset lentelevät aktiivisesti. optimi
oloissa (32º C) kuoriaisen kehitys munasta aikuiseksi kestää
25 vrk.
Haitat: Varastoidun viljan maailmanlaajuisesti
merkittävin tuholainen. Suomessa merkitys on vähäinen ja
kuoriainen voi vain satunnaisesti pesiytyä tuontiviljan mukana
lämpimiin varastoihin.
Torjunta: Riittävän alhainen viljan varastolämpötila
pitää kuoriaisen kurissa Suomessa. Tuontiviljan perusteellinen
tarkastus estää lajin leviämistä. Tyhjät siilot ja
tasovarastot desinfioidaan esim. pyretriinillä.
Viljapehkiäinen (Tenebroides mauretanicus) =
maurilainen, Spannmålsgnagarre, Cadelle beetle
Aikuinen: Kookas, 6-11 mm, kiiltävä, musta kuoriainen, jonka jalat
ja tuntosarvet ovat punertavat.
Toukka: Täysikasvuisena n. 18 mm, valkeanharmaa,
mustan pään takana erillinen tumma niskakilpi, kahdessa seuraavassa
jaokkeessa kaksi mustaa täplää.
Esiintyminen: Afrikasta peräisin oleva laji, joka on levinnyt
kaikialle maailmaan. Tropiikissa laji esiintyy myös perohyönteisenä.
Toukka ja aikuinen syövät viljaa ja nakertelvat jyvistä alkiot. Esiintyy
Suomessa vain satunnaisesti ja tulee maahamme tavallisimmin
kuoripähkinöiden mukana.
Ruiskoi (Nemapogon variatella)
= (N. variatellus / N. apisignatella,
N.
personella),
Kornmal
Aikuinen: Aikuinen perhonen on valkoisen -ja
mustankirjava. Siivenkärkien väli 1 cm.
Toukka: Toukka on 1 cm pitkä, vaalea ja harvakarvainen.
Sillä on takaruumiissaan käsnäjalat.
Elintavat: Ruiskoi parveilee touko-kesäkuussa, jolloin se
myös munii. Kehitys on yksivuotinen. Laji esiintyy meillä sekä
luonnonvaraisena että tuholaisena vilja -ja siemenvarastoissa
rukiissa, vehnässä ja ohrassa, harvemmin kaurassa. Toukat
elävät viljan pintakerroksessa, jossa ne kutovat nakertamansa
jyvät ja ulosteensa noin 10 cm:n paksuiseksi paakuksi. Osa
niistä koteloituu siihen. Toiset vaeltavat koteloitumaan laarien
ja varastohuoneiden onttoihin seiniin, rakoihin ja väleihin,
joihin ruskeat, tyhjät kotelonkuoret jäävät jäljelle
tiheinä ryhminä. Ruiskoi voi aiheuttaa myös viljan
säkkivarastoissa huomattavia vahinkoja toukkien kehrätessä
silkinhohtoisen seittikudoksen. Toukat pystyvät myös
kestämään kovaa pakkasta.
Merkitys: Koska ruiskoisukupolven kehitys on yksivuotinen,
havaitaan vahingot yleensä vasta ylivuotisissa, noin 3 vuotta
vanhoissa varastoissa. Suomessa säilytetään leipä -ja
siemenviljaa ylituotannon takia tai varmuusvarastointina
pitkään, minkä
seurauksena ruiskoi on muodostunut pahaksi tuholaiseksi varsinkin
Etelä-Suomessa.
Torjunta: Ruiskoi ei aiheuta vahinkoa, jos viljan kierto
varastoissa on enintään kaksi vuotta. Myös viljan
kierrättäminen
siilostossa tai tasosta toiseen määräajoin estää tuhojen
muodostumisen. Viljavarastojen rakenteet on vaikea desinfioida,
koska ruiskoi esiintyy vaikeasti puhdistettavissa paikoissa,
kuten alapohjissa, laarien väleissä ja ontoissa seinätiloissa,
joissa on viljanjätteitä. Siemenvarastossa on jopa jouduttu
purkamaan rakenteita tämän johdosta. Ruiskoin torjunat
suoritetaan
seuraavasti: 1) Tyhjät varastotilat, rakenteet ja
lähiympäristö puhdistetaan. Ne voidaan suojakäsitellä
torjunta-aineilla, jolloin
ennen uuden leipä -tai rehuviljan varastointia noudatetaan
käytetyn valmisteen varoaikaa. 2) Viljan saastunut ja
paakkuuntunut pintakerros kuoritaan pois n. 20cm:n syvyyteen.
Säkit puhdistetaan harjaamalla, ja siemensäkit voidaan myös
pölyttää.
Jyväkoi, (Nemapogon
granellus) European grain moth, Kornmotte, teigne des
grains
Aikuinen: Kerman valkoinen, ruskeiden pilkkujen peitossa.
Siipien kärkiväli 13 - 17 mm. Etusiivet ruskeiden pilkkujen
peitossa. Takasiivet ovat harmaat, kärkeen kapenevat, reunassa
karvoja.
Toukka: n. 15 mm, vaalea.
Esiintyminen: Esiintyy Pohjois-Amerikan pohjoisosissa ja
Euroopassa, mutta ei runsaissa määrin. Naara munii n. 100 munaa
viljan jyvien pinnalle. Suomessa harvinainen, esiintyy yleensä
tuontituotteissa (erilaiset rohdokset, kuivatut korvasienet yms.)
Haitat: Viljan varastotuholainen. Toukka syö
kaikkia jyviä. Kutoo jyvien ytimet yhteen seitillään.
Viljakoi, (maissikoi) (Sitotroga cerealella) Angoumois
Grain Moth
Aikuinen: Harmaan ruskea n. 12 mm pitkä koi.
Toukka: n. 10 mm, vaalea.
Esiintyminen: Laajalle levinnnyt ja tärkeä
varastoviljan tuholainen. Kehityksen optimilämpötila on
30-32 ºC, joten lajilla ei ole merkitystä Suomessa.
Haitat: Voi iskeytyä jyviin jo pellolla. Toukka kutoo
jyviä yhteen kuten edellämainitut lajitkin, mutta toukka on
pienempi.
Heimo: Pyralidae - Koisaperhoset
Jauhokoisa (Ephestia kühniella), Mediterranean
flour moth, Kvarnmott
Aikuinen: Tummanharmaat siivet, joissa mustia
kuvioita, kärkiväli n. 20 mm
Toukka: Täysikasvuisena n. 20 mm, vaalea, pehmeä,
selkäkarvojen tyvessä tumma piste.
Esiintyminen: Kulkeutunut Suomeen vuosisadan alussa.
Esiintyy myllyissä ja leipomoissa. Ulosteiden lisäksi toukka
erittää jauhoihin seittimäistä rihmaa, joka aiheuttaa
jauhojen paakkuuntumista. Toukka koteloituu jauhoon. Esiintyy
etenkin vehnäjauhoissa. Toukka ei syö jyviä. Aikuisten
perhosten munat voivat kulkeutua jauhopakkauksissa
varastoihin ja kotitalouksiin, missä toukat voivat lakaa
kehittyä.
Haitat: Pakkuuntumat voivat myllyissä tukkia kuljettimia.
Hygieeninen haitta ei kovin merkittävä.
Torjunta: Torjunta saastuneissa tiloissa vaikeaa, koska
toukat voivat levitä laajalle. Jauhopöly kelpaa niiden
ravinnoksi. Alhainen läpötila hidastaa perhosten leviämistä.
Siivous ja desinfiointi on tehtävä seisokkien aikana.
Pyretriinillä voidaan torjua aikuisia.
Keittiökoisa
(Intian jauhokoisa) (Plodia interpunctella), Indian meal
moth, Fikonmott, Fruktmott
Aikuinen: Siivet vaaleat tyviosastaan ja ruskeat
kärjestä. Kärkiväli n. 20 mm.
Toukka: Täysikasvuisena n. 15 mm, vaaleaankeltainen,
pehmeä. Selkäkarvojen tyvessä ei tummaa pistettä.
Esiintyminen: Kosmopoliitti laji. Etenkin lämpimien
alueiden hedelmätuholainen. Kulkeutuu Suomeen mm. pähkinöiden
ja kuivahedelmien mukana varsin usein. Toukka erittää vaaleaa
seittiä, joss on myös ulostekeräymiä. Toukka vaeltaa
koteloitumaan kauaksikin syöntipaikastaan. Perhosia voi siten
löytyä asunnosta kauan sen jälkeen, kun esim. komerossa olleet
saastuneet tuotteet on hävitetty.
Haitat: Tuhoaa mm. rusinoita, suklaata ja
pähkinöitä Hygieeninen haitta ei kovin merkittävä.
Torjunta: Torjunta saastuneissa tiloissa vaikeaa, koska
toukat voivat levitä laajalle. Pahastisaastuneet tuotepakkaukset
on syytä hävittää. Lievästi saastuneet tuotteet voidaan
pakastaa, jotta
koisan munat kuolevat. Sen jälkeen tuote voidaan
käyttää uudelleen. Saastuneet
komerot on
puhdistettava huolellisesti. Pyretriinillä voidaan torjua
aikuisia.
Kaakaokoisa (Ephestia elutella) = heinäkoisa,
Warehouse Moth, Cacao Moth, Tobacco Moth, Kakaomott
Aikuinen: Siivet vaaleanharmaat, hieman ruskeasävyiset ja
etusiivissa pari vaalemapaa juovaa. Takasiivet harmaat.
Siipien kärkiväli n. 12 mm.
Toukka: Vaalea, tummat täplät karvojen tyvellä,
täysikasvuisena n. 12 mm, viisi nahanluontia.
Esiintyminen: kosmopoliiti laji, joka Elää
luonnonvaraisena Suomessakin rannikkoalueella. Toukka voi
esiintyä mm. olkikarikkeessa. Jauhokoisan läheinen sukulainen
ja toukkien elintavat ovat samantyyllisiä. Pohjois-Amerikassa
etenkin tupakkavarastojen tuholainen. Nakertelee jyviä,
herneitä ym. Teollisuuteen ja varstoihin kulkeutuu pääasiassa
tuontitavaroiden mukana.
Haitat: Koska suosii pähkinöitä ja kaakaopapuja
ravintonaan, laji voi olla ongelmallinen etenkin
suklaateollisuudessa..
Torjunta: Varastoissa kaakaopavut ja pähkinät
säilytettävä niin, ettei perhoset pääse niihin munimaan.
Tuotteiden pakastus tuhoaa toukkia ja munia saastuneista
tuotteista. Saastuneet varastot käsitellään pyretriinillä.
Mantelikoisa ((Ephestia) Cadra cautella), Tropical
Warehouse Moth, Almond Moth, Mandelmott
Aikuinen: Muistuttaa edellistä lajia. Siipien kärkiväli
n. 12-18 mm.
Toukka: Edellisen kaltainen.
Esiintyminen: Luonnonvaraisena pääasiassa lämpimillä
alueilla. Elintavat ja vahinko hyvin samakaltaisia edellisen
lajin kanssa. Yksi naaras voi munia 300 munaa.
Haitat: Etenkin suklaassa esiintyvä laji. Muuten
kuten edellä.
Torjunta: Kuten kaakaokoisalla.
Faraomuurahainen (Monomorium pharaonis), Pharaoh ant,
Faraomyra
Aikuinen: Pieni, noin 2 mm pitkä ja sen väri voi
vaihdella vaalean keltaisesta ruskeanpunaiseen.
Erikoistuntomerkkejä ovat tumma takaruumis ja 12:sta osasta
koostuvat tuntosarvet joiden kolme kärkiosaa ovat pidentyneet.
Toukka: Asuvat muurahaisen rakentamassa pesässä-
Elintavat: Faraomuurahaiskuningatar voi elää 39 viikkoa
ja munia 400 munaa. Kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 45
päivää. Työmuurahaiset voivat elää kymmenen viikkoa.
Muurahaisyhdyskunnat voivat olla hyvinkin suuria: niissä voi
elää useita kuningattaria, koiraita, työläisiä, munia,
toukkia ja koteloita lukumäärän noustessa jopa 300 000:een tai
enemmän. Yhdyskunnat leviävät "silmikoimalla" eli
kuningatar siirtyy uuteen paikkaan mukanaan muutama
työmuurahainen jotka kantavat munia, toukkia ja koteloita.
Leviäminen voi aiheutua liikakansoituksesta, rakennuksen
lämmitysolojen vuodenaikaisvaihtelusta tai hyönteiskarkotteiden
käytöstä. Pesä sijaitsee paikassa jossa on sopivan korkea
lämpötila ja kosteus, esim. keskuslämmityskattilan tai
lämpöputkien lähellä olevissa seinänraoissa ja
-täytteissä, ja vettä ja ravintoa saatavilla. Työmuurahaiset
huolehtivat ravinnon hankinnasta ja ne liikkuvat pitkiä matkoja
selvästi havaittavia "polkuja" pitkin seinillä ja
lattioilla. Faraomuurahaiset ovat kaikkiruokaisia. Ne
käyttävät erityisesti eläinkunnasta peräisin olevaa
ravintoa, esim. hunajaa, kuolleita hyönteisiä ja muita
kuolleita eläimiä sekä rottien ja hiirien ulosteita.
Esiintyminen: Faraomuurahainen on kotoisin trooppisesta
Afrikasta, ja se on levinnyt tavarakuljetusten mukana ympäri
maailman. Suomessa sitä on tavattu mm. kerrostaloissa,
ravitsemusliikkeissä, teollisuuslaitoksissa ja sairaaloissa.
Samassa
rakennuksessa voi olla useita pesiä mitä omituisimmissa
paikoissa, kuten esim. höyrysilitysraudasssa.
Haitat: Muurahaisista on kiusaa sairaaloissa, asunnoissa,
hotelleissa, eläintarhoissa ja ruokavarastoissa joihin ne
pystyvät
tunkeutumaan pienistäkin raoista. Ne voivat kuljettaa mukanaan
tauteja ja pystyvät pilaamaan steriilejä materiaaleja.
Torjunta: Torjunta voi olla hyvinkin vaikeaa ja
aikaavievää koska faraomuurahaisen pesiä voi olla useita
samassakin
rakennuksessa. Yleensä torjunta jätetään alan ammattilaisten
tehtäväksi. Muurahaisten elinalueet kartoitetaan syöttien
avulla (esim. jauhettua maksaa) ja
torjunta suoritetaan ruiskutteilla ja sumutteilla. Jos pesä
löytyy, se on helppo hävittää kuumalla vedellä, höyryllä
tai hyönteissumutteella.
Koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata)