Tietotehniekkua karjalakse – tietotekniikkaa karjalan kielellä

Professori Martti Penttonen on viime vuosina vieraillut itänaapurissa ahkerasti paitsi Kuopion yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen Venäjä-yhteistyön, myös karjalan kielen asialla. Penttosen missiona on pitää karjala mukana kehityksen kelkassa. – Kieli pysyy elossa vain, jos sillä voi opiskella ja puhua tämän päivän elinkeinoista, tietotekniikasta ja teknologiasta.

Penttonen on itse kantanut kortensa kekoon kirjoittamalla ensimmäisen karjalankielisen tietotekniikkaoppaan ja kokoamalla 14 000 sanan karjala–suomi–karjala -sanakirjan, jossa hän on pyrkinyt tuomaan sanastoa omavaraistalouden ajoilta nykypäivään. Tietotekniikkaopas Tietotehniekkua karjalakse ilmestyi vuosi sitten ja sanakirja on juuri tullut painosta. Molempien teosten julkaisija on Karjalan kielen seura.

Jos tarkkoja ollaan, karjalaissyntyinen Penttonen käyttää kirjoissaan livvin karjalaa, joka on yksi karjalan murteista. – Vanhempani tulivat Suistamolta, Raja-Karjalasta, niin kuin Suomessa sanotaan. Opin lapsena puhumaan sikäläisittäin ja vaikka karjalan kieli välillä unohtui, olen myöhemmin palautellut sitä mieleen, Penttonen kertoo.

Prestiisiä karjalalle

Penttonen tähdentää, ettei harrasta karjalan kieltä minkään nostalgisen tunnelmoinnin vuoksi. – Syyt ovat paljon vakavammat. Venäjän karjalaiset ovat maassaan ylenkatsottu vähemmistö, jolta on kieli katoamassa. Kielen vaihto pakosta on ihmiselle ja kulttuurille katastrofi, siinä rampautuu muutama sukupolvi. Ei karjalaisista venäläisiäkään hetkessä tule.

– Venäläistämispolitiikka on ollut raakaa. Oli hilkulla, ettei karjalaisia pakkosiirretty inkeriläisten tavoin Siperiaan sodan jälkeen. Vuonna 1956 lopetettiin karjalankielinen kouluopetus. 1990-luvulta alkaen karjalan opetusta on sentään ollut pari viikkotuntia, mutta karjalaiset vanhemmatkaan eivät enää juuri puhu sitä lapsilleen – he haluavat lapsille parempaa tulevaisuutta venäjäksi. Näenkin asiakseni nostaa karjalan prestiisiä karjalaisten omissa silmissä.

Tietokoneestakin uhkaa Penttosen mukaan tulla taas yksi venäläistämisen väline. – Pienissäkin karjalaiskouluissa alkaa olla jo jonkinlainen tietokone ja tulossa on myös internet. Tietotekniikka tulee kuitenkin kouluun venäläisessä muodossa niin, ettei edes karjalaksi kirjoittaminen ole mahdollista erilaisen merkistön vuoksi.

Tietotehniekkua karjalakse ilmestyi vastapainoksi tälle. – Ei minulla illuusioita ole, että tietotekniikkaoppaalla olisi paljon muuta kuin imagotason vaikutusta. Mutta muutaman koulun opettajille olen sen pohjalta pitänyt lyhyitä kursseja. Jospa heidän kauttaan välittyisi oppilaille viesti, että tietotekniikkaa voi käyttää myös karjalan kielellä.– Ehkä sen verran yritän saada näissä kouluissa aikaan, että ne saisivat tehtyä omat karjalankieliset kotisivut, Penttonen kaavailee.

Nykykieltä kätilöimässä

Tietotekniikkaoppaan laatiminen ei Penttosen mukaan ollut asiasisällön osalta kummoinenkaan työ. Varsinaisen haasteen asetti se, että karjalankielistä tietotekniikkasanastoa oli ennestään niukasti ja monet sanoista oli lainattu suoraan venäjän kielestä. Penttonen päätyi luomaan suuren osan termistöstä itse.

– Esimerkiksi tietokoneesta oli tullut kompjuuter, joka on venäjän kautta translitteroitu sana. Itse käytin karjalan kielelle luontevampaa sanaa tiedokoneh. Suomen ja karjalan sanastot ovat monessa niin lähellä toisiaan, että moni termi syntyi tällä tavoin.

– Ongelmia tuli, jos ei yhteistä sanaa ollutkaan. Mitä esimerkiksi näyttö voisi olla karjalaksi, kun kielessä ei ole näyttää-verbiä? Päädyin uudissanaan näütin, vaikka myös valkokankaasta käytetty, ranskasta lainattu sana ekruanu voisi sopia tähän yhteyteen.

Kääntäminen ei ollut uusi asia innokkaalle kielten harrastajalle, jonka repertuaariin kuuluvat englannin ja ruotsin lisäksi espanja, ranska, saksa ja venäjä. Penttonen kävi myös Petroskoin yliopiston karjalan kielen laitoksella neuvottelemassa sanavalinnoista.

Seuraava urakka, karjala–suomi–karjala -sanakirjan kokoaminen, alkoi puolivahingossa. Penttonen kanniskeli reissuillaan mukana Markianovan–Boikon karjalais-venäläistä sanakirjaa ja lisäili sen sivuille suomennoksia, kunnes keksi kääntää kaikki sanat kerralla. – Käännöstyön tehtyäni totesin, että sanasto painottui liian paljon 1930-luvun maalaiselämään, joten päätin etsiä uudempia sanoja täydennykseksi.

Paljon nykysanastoa löytyi karjalaisen sanastokomission kokoamista sanaluetteloista, joiden tarkoituksenakin on pitää kieltä ajan tasalla. Penttonen poimi ajankohtaisia sanoja myös Oma Mua -lehdestä ja uudesta karjalankielisestä kaunokirjallisuudesta. Omaakin luovuutta tuli paikoin taas käytettyä. Kääntämistä varten tekstit oli skannattava sivu sivulta. – Se oli samanlainen ajanviete kuin sukan kutominen telkkarin ääressä toisille.

Kääntäjän kiusaksi suomessa ja karjalassa on niin sanottuja vääriä ystäviä – sanoja, jotka muistuttavat toisiaan, vaikka tarkoittavat eri asiaa. – Esimerkiksi linna tarkoittaa karjalassa myös kaupunkia ja syndyä-verbi mahtumista. Kun kävin tuhansia sanoja läpi, varmaan joidenkin kohdalla lankesinkin tähän ansaan, Penttonen myöntää.

– Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas, arvioi Penttonen merkitystään sanakirjailijana. Erehtymätöntä opusta hän ei arvele luoneensa, mutta kylläkin karjalan kielen käyttäjille arjen työrukkasen, jollaista ei ole ollut tähän asti saatavilla.

Vuosi sitten Penttonen sanoutui irti eläkevirastaan ja alkoi tehdä yliopistolle 20-prosenttista työaikaa. – Näin on enemmän valtaa omiin tekemisiin. Loput 80 prosenttia ajasta on tähän asti uponnut sanakirjan tekoon, mutta oman alan tutkimustakin on tarkoitus tehdä.

Takaraivossa hautuu kuitenkin myös karjalaan liittyviä jatkoprojekteja: paksumpi oppikirjaversio 30-sivuisesta tietotekniikkaoppaasta ja sanakirjan päivittäminen lähivuosina. – Esimerkiksi tekniikan osalta sanakirjassa on aukkoja, koska ajanmukaista sanastoa ei löytynyt. Toivottavasti tilanne on muutaman vuoden päästä jo toinen.

Ulla Kaltiala

Kuvassa: Martti Penttonen kokosi 14 000 sanan karjala-suomi-karjala-sanakirjan arjen työrukkaseksi. Kuva: Ulla Kaltiala.