Väitöstiedote:

Alkionsiirtoteknologia osana vesikon säilyttämisohjelmaa

Näätäeläimet (Mustelidae) ovat laajin heimo petoeläinten (Carnivora) lahkossa. Siinä on vielä olemassa 59 lajia ja yli 400 alalajia. Väitöskirjassa esitetyssä tutkimusprojektissa pyrittiin kehittämään vesikon (Mustela lutreola) säilyttämiseen soveltuvia alkiotekniikoita. Näätäeläinten varhaisen alkionkehityksen tutkimiseksi huuhdeltiin 26 - 92 vuorokauden ikäisiltä kärppänaarailta (Mustela erminea) 100 alkiota ja aikuisilta vesikkonaarailta 150 alkiota. Alkiot fiksoitiin mikroskooppitutkimuksia varten tai siirrettiin vastaanottajiin. Lisäksi seurattiin vesikkonaaraiden munasarjojen keltarauhasten muodostumista ja ulosteen progesteronipitoisuuksia varhaistiineyden aikana.

Muista tunnetuista näätäeläimistä poiketen kärppänaaraiden kiima alkoi jo ensimmäisen elinkuukauden aikana ja jatkui useita kuukausia. Parituksen jälkeen naaraat ovuloivat kolmesta neljään päivän kuluttua. Alkiot saapuivat kohtuun 11-12 päivää parituksesta, laajenivat hitaasti ja odottivat blastokystivaiheen alkioina kohtuun kiinnittymistä 8-9 kuukauden ajan seuraavaan kevääseen. Vesikko puolestaan osoittautui kausittaisesti monikiimaiseksi lajiksi, jolla ei ole viivästynyttä alkioiden kohtuun kiinnittymistä. Morulavaiheen alkiot saapuivat munanjohtimesta kohdun sarviin kuusi vuorokautta parituksen jälkeen ja useimmat alkiot alkoivat onteloitua kohtuun saapumispäivänään. Onteloitumisen jälkeen blastokystivaiheen alkiot kasvoivat nopeasti kokoa kohtuun kiinnittymispäiväänsä, 12 vuorokauteen parituksesta, saakka. Munasarjoissa havaittiin selkeät keltarauhaset varhaisen alkionkehityksen aikana ja ulosteen progesteronipitoisuus saavutti korkeimman arvonsa alkioiden kohtuun kiinnittymisen yhteydessä.

Venäjän tiedeakatemian Siperian osaston näätäeläinten tutkimustarhalla Novosibirskissa tehdyissä alkionsiirtokokeissa pyrittiin kehittämään alkionsiirtomalli, jossa uhanalaisia vesikkonaaraita ei käytetty alkioiden vastaanottajina. Suoraan lähisukuisiin hillerinaaraisiin siirretyistä vesikon blastokystivaiheen tuorealkioista ei kuitenkaan syntynyt jälkeläisiä. Sen sijaan siirrettäessä 7-11 päivän ikäisiä (päivä 0 oli parituspäivä) vesikon blastokystivaiheen tuorealkioita valetiineisiin honorik/nohorik (hillerin ja vesikon välisiä lisääntymiskykyisiä risteytysnaaraita) vastaanottajanaaraisiin syntyi elinkelpoisia jälkeläisiä. Ensimmäisessä alkionsiirtokokeessa eloon jäi 56,3 % alkionsiirtopennuista, toisessa kokeessa lähes 70 %. Vesikon ja muiden sen lähisukuisten näätäeläinlajien lisääntymistoimintojen tietämyksen kartuttaminen mahdollistaa alkionsiirtoteknologian liittämisen osaksi vesikon säilyttämisohjelmaa.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja C., ISBN 978-951-27-1194-9. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja: Head of Reproductive Technologies and Cryopreservation Group Sergei Amstislavsky, p. +7-383-3333859, amstis@bionet.nsc.ru

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus@uku.fi