Vastaväittäjä: Pääsihteeri, FT Pekka Pättiniemi, Kansan Sivistystyön Liitto ry
Kustos: Professori Juhani Laurinkari, Kuopion yliopisto
Aika ja paikka: Perjantai 26.6.2009 klo 12, Mediteknian auditorio
Väitöstiedote:
Ammatillinen yhdistystoiminta työelämän ja sosiaalisen elämän verkkojen
kutojana
Tämän väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että
yhteisöllisyyden tarve ei ole kadonnut. Nykyekonomi tai diplomi-insinööri
kartuttaa sosiaalista pääomaansa sekä sijoittaa omaan hyvinvointiinsa myös
liitto- ja jäsenyhdistysverkostojensa jäsenyyksien kautta.
Väitöstyön tutkimuskohteena oli ammatillinen yhdistystoiminta erilaisine
työelämän ja sosiaalisen elämän verkostoineen. Työssä selvitettiin ekonomien ja
diplomi-insinöörien piirissä, miksi näihin yhteisöihin liitytään ja millaista
sosiaalista pääomaa niiden kautta kertyy. Työssä tarkasteltiin myös toimintaa
näissä yhteisöissä ja syitä hakeutua tällaisiin luottamustehtäviin. Lisäksi
selvitettiin, millaisia odotuksia tutkittavien järjestöjen jäsenkunnilla on niin
liittotason kuin alueellista yhdistystoimintaa kohtaan sekä mitä näillä on
tarjottavanaan jäsenkunnalleen ja luottamushenkilöilleen. Myös odotuksia
akavalaisten liittojen yhteistä aluetoimikuntatoimintaa kohtaan selvitettiin.
Moni ammattiliiton jäsen saattaa maksaa kuuliaisesti jäsenmaksuaan useiden
vuosikymmenten ajan tarvitsematta milloinkaan mitään liittonsa tarjoamista
erityisistä palveluista - mutta hänellä on olemassa mahdollisuus niitten
käyttöön. Liittojäsenyys on kuin vakuutus, joka otetaan tuomaan turvallisuuden
tunnetta; "pahan päivän varalle" - työttömyyden, oikeusturvapalvelutarpeen,
hallitsemattomien uramuutosten varalle.
Toisaalta liittojäsenyys tarjoaa sellaisten ihmisten verkoston, joilla on
sama koulutustausta. Tämän verkoston kautta löytyy niin ystäviä, tuttavia kuin
kollegoitakin; ja se kartuttaa jäsentensä sosiaalista pääomaa erilaisina
suhteina, verkostokontakteina, siteinä ja keskinäisenä luottamuksena. Se on
nykyajan yhteisö, jonka yhteisenä nimittäjänä on esimerkiksi aikoinaan
suoritettu kauppatieteellisen tai teknillistieteellisen alan tutkinto.
Yhdistystoiminta on muuttunut vuosikymmenten varrella ja muuttuu edelleen.
Vaikka haasteet muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan mukana, moni ekonomi ja
diplomi-insinööri arvostaa yhä omaa yhteisöään paitsi ammattikuntansa etujen
ajajana myös sosiaalista pääomaa kartuttavana harrastuksenaan. Yhdistystoiminta
puoltaa yhä paikkaansa tälläkin vuosituhannella.
Vapaa-aikaan liittyvän yhdistystoiminnan oletetaan toisinaan olevan työelämän
kontakteista irrallista toimintaa. Kuitenkin etenkin ammatillisissa,
koulutustaustaisissa yhdistyksissä ja liitoissa toimijat ovat usein keskenään
kontaktissa myös työtehtäviensä kautta. Eri toimijat myös tarkkailevat toistensa
kykyä suoriutua vapaa-ajan luottamustehtävistä ja määrittelevät näin heidän
houkuttelevuuttaan tai kelpoisuuttaan myös työelämän yhteistyökumppaneiksi
silloin, kun nämä työelämän ja sosiaalisen elämän verkostot sivuavat ja
risteävät toisiaan.
Väitöstutkimuksen kvantitatiivisena perusaineistona oli yhteensä 6 908 Suomen
Ekonomiliiton ja Tekniikan Akateemisten Liiton jäsenen vastausta.
Kvalitatiivinen tutkimusaineisto koostui luottamushenkilöiden ja yhdistysten
jäsenten kanssa käydyistä keskusteluista ja haastatteluista sekä tutkijan oman
aktiivisen, yli kymmenvuotisen yhdistystoimintaluottamushenkilötaustan kautta
kertyneestä yhdistystoiminta-verkostoaineistosta. Molemmissa tutkituissa
ryhmissä merkittävimmäksi liittotehtäväksi henkilökohtaisella tasolla nousi
työttömyysturvasta huolehtiminen ja yleisellä tasolla alan tutkintojen tason ja
arvostuksen valvonta.
Väitöskirja on julkaistu sarjassa Acta Societatis Oeconomorum, ISBN
978-951-8968-79-8.
Lisätietoja:
Johanna Ahopelto
johanna.ahopelto@desnetti.fi
puh. 040 553 2721.
Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus@uku.fi
