Rissanen, Marja-Liisa (TtM) 30.10.2009Yhteiskuntatieteellinen tiedekuntaHoitotiedeHelping adolescents who self-mutilate: a practice theory (Itseään viiltävien nuorten auttaminen: käytännön teoria)
Vastaväittäjä: Professori Eija Paavilainen, Tampereen yliopisto Väitöstiedote: Tutkittua tietoa itseään viiltelevän nuoren auttamiseksiNuorten itsensä viiltäminen on monimuotoinen, mutta vielä huonosti tunnettu ilmiö. Marja-Liisa Rissanen on väitöstyössään tarkastellut suomalaisten nuorten itseensä kohdistamaa viiltelyä ja heidän auttamistaan ja kehittänyt teoriapohjaa tueksi itseään viiltelevien nuoren auttamiseen. Itseään viiltävän nuoren ymmärtämiseksi ja auttamiseksi Rissanen on tutkimuksessaan etsinyt määrittelyjä käsitteille itsensä viiltäminen, itseään viiltävä nuori ja itseään viiltävän nuoren auttaminen. Vastaavaa tutkimusta ei ole Suomessa ennen tehty. Itsensä viiltäminen on kaikenlaista oman ihon vahingoittamista kuten kynsimistä, viiltämistä tai polttamista yksin tai yhdessä jonkun kanssa kaikkialle muualle kehoon paitsi päähän ja selkään. Kaikki saatavilla olevat välineet, joilla on mahdollista aiheuttaa jälki tai verta vuotava haava tai haavoja, ovat käyttökelpoisia. Itsensä viiltämistä voidaan myös käyttää keinona tappaa itsensä. Itsensä viiltäminen on monimuotoinen ilmiö monine ominaispiirteineen. Osa ominaispiirteistä kuvautuu dimensioina, kuten esimerkiksi julkinen – salattu, tuntematon – tuttu, epänormaali – mahdollisesti osa nuorisokulttuuria. Nuoren itsensä viiltämiseen yhteydessä olevat tekijät voidaan jakaa viiltelyä edeltäviin viiltämistapahtumaan myötävaikuttaviin tekijöihin, viiltelyn tarkoituksiin sekä viiltelyn seurauksiin. Viiltelyä edeltävät tekijät ovat yksilötason, perhetason ja yhteiskunnallisen tason tekijöitä. Yksilötasoon liittyvät ulkoiset ja sisäiset tekijät ja muutokset niin nuoressa kuin nuoren elämässä, perhetasoon puolestaan vanhempana toimiminen ja perheen ongelmat. Yhteiskunnalliseen tasoon liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi väkivalta ja vaade nuoren varhaisesta itsenäistymisestä. Viiltelyn tarkoitukset kohdistuvat sekä nuoreen itseensä että muihin ihmisiin, jolloin tavoitteena on avun saanti. Viiltelyn seuraukset kohdentuvat sekä nuoreen että yhteisöön. Nuori, joka viiltää itseään, kokee olevansa yksin Nuori, joka viiltää itseään, näyttää ulkoisesti voivan hyvin ja on tunnollinen sekä läheisistään huolehtiva, etenkin jos näillä on ongelmia. Sisäisesti hän on hyvin herkkä, hänellä on heikko itsetunto, ja hän pitää itseään muita huonompana. Hän kokee itsensä yksinäiseksi ja häpeää viiltämistään. Muut kohtelevat häntä huonosti, sillä viiltelyn aiheuttama tuska ei useinkaan näy nuoren ulkoisessa olemuksessa, vaikka fyysiset jäljet näkyvät. Itseään viiltävän nuoren auttaminen on yksinkertaista, mutta jostain syystä vaikeaa Itseään viiltävän nuoren auttaminen käsittää kaikenlaisen avun hoidon lisäksi. Jokainen, joka tietää viiltelystä, voi auttaa. Myös itseään viiltävä nuori itse on itsensä auttaja. Auttaminen edellyttää tietoa viiltelystä ilmiönä, välittämistä ja puuttumista. Tämä toteutuu siten, että nuorelta kysytään kuulumisia ja tavallisuudesta poikkeava tilanne havaitaan ja tunnistetaan ja nuori ohjataan tarvittaessa hoidon piiriin. Tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto muodostui itseään viiltäneiden nuorten, itseään viiltäneiden nuorten vanhempien ja itseään viiltäneitä nuoria hoitaneiden hoitajien nuoren viiltelyä ja siihen saatua apua koskevista kuvauksista. Nämä kuvaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Saadut tulokset yhdistettiin metasynteesilla käytännön teoriaksi itseään viiltävän nuoren auttamisesta. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 176, ISBN 978-951-27-1235-9. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml Lisätietoja: |