Vastaväittäjä: Professori Juhani Nikkilä, Oulun yliopisto
Kustos: Professori (emer.) Sirkka Sinkkonen, Kuopion yliopisto
Aika ja paikka: Keskiviikko 17.6.2009 klo 12, Mediteknian auditorio

Väitöstiedote:

Ikäihmisten kotihoitoon tarvitaan koordinoitu palvelujärjestelmä

Ikäihmisten kotihoidon sisältö ja laatu vaihtelevat kunnittain. Kotihoidon palvelut ovat pirstaleisia ja niiden koordinointi on melko vähäistä. Katsaus kotihoidon historiaan osoitti, että vaikka koordinoitu ja integroitu palvelujärjestelmä esitettiin sosiaali- ja terveydenhuollossa tavoitteeksi jo 1970- luvulla, tätä tavoitetta ei ole saavutettu tai se on saavutettu hitaasti, jopa kahdenkymmenen vuoden viiveellä. Väestön ikääntyminen ja siitä johtuva hoidontarpeen ennakoitu kasvu, ikäihmisten toive asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja palvelujen pirstaleisuus sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvu pakottavat kuntia kehittämään kokonaisvaltaista ja koordinoitua kotihoitoa.

Tutkimuksen kohteina olivat ikäihmisten kotipalvelu ja kotisairaanhoito, niiden integroinnin eli eheyttämisen toteutustavat ja keskinäiset yhteydet sekä integroinnin vaikutukset kotihoidon sisältöön ja laatuun itäsuomalaisissa kunnissa. Tutkimuksessa kehitettiin hyvän kotihoidon malli.

Kotihoidon sisältö vaihtelee kunnittain

Kotihoidon sisältö ja kotihoitoon pääsy vaihtelivat kunnittain. Suppeimmillaan kotihoito oli vain hoivaa ja hoitoa virka-aikana klo 8-16. Laajimmillaan se käsitti myös ennakoivaa ja sairauksia ehkäisevää toimintaa, kodinhoitoavun järjestämistä, kuntoutusta, päivätoimintaa, saattohoitoa ja tehostettua kotihoitoa sekä vanhusten sosiaalisten suhteiden ja verkostojen tukemista omaisten ja alueen muiden toimijoiden yhteistyönä. Vaikka kotihoitoa antoivat monet tuottajat, kunnat olivat edelleenkin pääasiallisia kotihoidon toteuttajia. Teknologisia sovelluksia käytettiin vähän. Arvokeskusteluissa ja päätösten valmistelussa on kiinnitettävä huomiota kotihoidon sisältöön, saatavuuteen ja rahoitukseen.

Hyvän kotihoidon malli

Kotihoitoon tarvitaan uudenlainen toimintatapa, jossa ikäihmisiä tuetaan selviytymään kotona pitämällä yllä elämänlaatua ja vahvistamalla jäljellä olevia voimavaroja. Tavoitetta tukevat kotihoidon palvelujen koordinointi asiakaskohtaisiksi kokonaisuuksiksi. Keinoina ovat integroidut organisaatiot, verkostot, sopimuskäytännöt ja koordinoivat työntekijät sekä moniammatillinen kuntouttava ja ennakoiva työote. Myös hoito- ja palvelusuunnitelmilla ja teknologisilla sovelluksilla voidaan parantaa palvelujen integrointia. Kotihoidon johtamisessa tulee huolehtia valtakunnallisten vanhuspoliittisten tavoitteiden toteuttamisesta kuitenkin paikalliset olosuhteet ja kotihoidon erilaiset tuottajat huomioon ottaen. Kotihoidon sisällön tulee olla kattava ja monipuolinen sekä kunkin asiakkaan tarpeisiin räätälöity. Sosiokulttuurista toimintaa tulee vahvistaa luomalla eri toimijoiden yhteistyönä edellytyksiä ikäihmisten opinto- ja lukupiireille, muistelutyölle sekä taiteen harrastamiselle. Tutkimuksessa rakennetun hyvän kotihoidon mallia voidaan hyödyntää kotihoidon käytäntöön, kehittämiseen ja koulutukseen.

Integroinnin toteutustavat

Yleisimmät integroinnintavat tutkimuskunnissa olivat kotihoidon yksikköjen, kotihoidosta vastaavien lautakuntien sekä sosiaali- ja terveystoimen virastojen yhdistämiset sekä koordinoivat työntekijät ja tiimit. Integrointitavat kasautuivat. Kunnissa, joissa oli yhdistetty kotihoito, oli useammin myös integroivia prosesseja kuten moniammatillista tiimityötä ja integroivia työvälineitä kuten esimerkiksi yhteiset asiakastietojärjestelmät, tavoitteet ja visiot. Yleisin koordinoiva työntekijä oli omahoitaja.

Kotihoito on laadukasta, johtamista tarvitaan

Vaikka kotihoidon laatu oli hyvää monilla laadun ulottuvuuksilla ja asiakkaat tyytyväisiä, oli kodinhoitoapu riittämätöntä, palvelut pirstaleisia ja työtekijät kiireisiä. Myös neuvonnassa, ohjauksessa ja tiedottamisessa oli kehittämisen tarvetta.

Kotihoidolle toivotaan yhteistä johtajaa, mutta kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistäminen kotihoidoksi aiheuttaa ammattiryhmille pelkoja ja keskinäistä luottamuspulaa. Tähän ongelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota johtamisessa. Kotihoidon johtamista ja johtamisosaamisen vaatimuksia on tutkittu vähän, eikä integroinnin vaatimaa johtamisosaamista ole kehitetty.

Kotihoidon laadun ja integroinnin yhteys

Kotihoidon integroinnin ja laadun syyseuraussuhteiden toteamiseksi ei tutkimus tarjoa täsmällistä tietoa. Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että organisaatioiden yhdistäminen tehostaa toimintaa kun siitä poistuvat päällekkäisyydet ja aukot, johtaminen selkeytyy ja kotihoidon laatu paranee.

Aineistot ja menetelmät

Aineistot käsittivät kolme ryhmää: 1) dokumenttiaineistot: lait, politiikka-asiakirjat ja aikaisemmat tutkimukset, 2) itäsuomalaisen 43 kunnan kotihoidon johtajilta (n= 56) haastatteluilla syksyllä 2004 kootut ja samojen kuntien internetsivuilta syksyllä 2007 kootut aineistot ja 3) kahden vertailukaupungin kotihoidon asiakkailta (n = 130) haastatteluilla sekä omaisilta (n = 126) ja työntekijöiltä (n = 127) kyselyillä 2001 kootut aineistot. Määrälliset aineistot analysoin tilastollisin menetelmin ja laadulliset sisällön analyysilla. Kotihoidon laatua jäsensin Avedis Donabedianin (1989) rakenne-, prosessi- ja lopputulosmallilla. Muina teoreettisina lähtökohtina käytin järjestelmäanalyyttistä viitekehystä ja integroidun hoidon käsitteitä.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 171 ISBN 978-951-27-1230-4 ISBN 978-951-27-1301-1 (pdf). Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja:
Merja Tepponen
puh. 0400 655 197
merja.tepponen@eksote.fi

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus@uku.fi