Rutanen Jarno (LL) 5.9.2009Lääketieteellinen tiedekuntaSisätauditGenetic Regulation of Energy Homeostasis and Obesity. Studies on Genes Encoding Sirtuin 1, Melanocortin Receptors 3 and 4 and Melanin-Concentrating Hormone Receptor 1 (Energiatasapainon geneettinen säätely ja lihavuus)
Vastaväittäjä: Professori Markku Savolainen, Oulun yliopisto Väitöstiedote: Geneettinen energiatasapainon säätely ja lihavuusLihavuus on kasvava uhka kansanterveydelle kaikkialla maailmassa. Lihavuus lisää riskiä sairastua useisiin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Näiden sairauksien hoito on vaikeaa, yhteiskunnalle kallista ja sairastuneelle yksilölle raskasta. Tarvitsemmekin tehokkaampia keinoja lihavuuden ehkäisyyn. Vaikka lihavuuden voidaan yksinkertaisimmillaan ajatella olevan seurausta ravinnon saannin ja kulutuksen epäsuhdasta, ovat perimmäiset syyt lihavuuden syntymiselle ja sen laukaisemille aineenvaihdunnan muutoksille vaillinaisesti tunnettuja. Jotta lihavuuden ehkäisy olisi paremmin mahdollista, tulisi siihen liittyvät geeni- ja molekyylitason mekanismit tuntea paremmin. Perintötekijöiden eli geenien tiedetään olevan avainasemassa lihavuuden kehittymisessä ja paino onkin lähes yhtä perinnöllinen ominaisuus kuin pituus. Tästä huolimatta tavallisen monigeenisen lihavuuden riskigeenejä on tunnistettu vasta aivan viime vuosina tutkimusmenetelmien kehittyessä. Useat tunnistetuista geeneistä vaikuttavat keskushermoston välityksellä, mikä viittaa siihen, että aivojen ruokahalua ja energian kulutusta säätelevät mekanismit ovat keskeisiä lihavuuden synnylle. Toisaalta energian kulutuksen lisääminen myös muualla elimistössä mitokondrioita eli solujen ”voimalaitoksia” aktivoimalla ehkäisee lihavuutta, parantaa insuliiniherkkyyttä ja siten todennäköisesti suojaa muun muassa diabetekselta. Rutasen väitöstyössä tutkittiin energian kulutuksen suhdetta insuliiniherkkyyteen sekä yhteyttä SIRT1 -geenin ilmenemiseen ihmisillä. SIRT1 on tärkeä mitokondrioiden määrää ja toimintaa säätelevä tekijä. Lisäksi tutkittiin keskushermoston kautta lihavuuteen vaikuttavien melanokortiinireseptoreiden MC3R ja MC4R sekä melaniinia konsentroivan hormonin reseptorin MCHR1 geenimuutosten yhteyttä lihavuuteen liittyviin ominaisuuksiin. Vapaaehtoisten koehenkilöiden energian kulutus, insuliiniherkkyys ja glukoosin sekä rasvojen kulutus mitattiin sekä paastossa että insuliinialtistuksen aikana. Tutkimuksessa todettiin insuliinin aiheuttaman nousun energian kulutuksessa olevan tiiviisti yhteydessä insuliiniherkkyyteen sekä rasvakudoksen SIRT1-geenin ilmenemiseen ihmisillä. Totesimme myös ihmisillä esiintyvien MC4R-geenimuutosten liittyvän energian kulutukseen paaston muttei insuliinialtistuksen aikana. Yleiset MC3R-geenimuutokset puolestaan liittyivät glukoosin ja rasvojen käytön suhteeseen sekä paastossa että insuliinialtistuksen aikana, mutta niillä ei kuitenkaan ollut yhteyttä kokonaisenergiankulutukseen tai lihavuuteen. MCHR1-geenin muutosten ei todettu liittyvän lihavuuteen. Tulokset tukevat käsitystä, että SIRT1:n vaikutus lihavuuden ja heikentyneen insuliiniherkkyyden väliseen yhteyteen on keskeinen myös ihmisillä. Uusien keskushermoston kautta vaikuttavien lihavuuden riskigeenien löytyessä tulevaisuudessa on tärkeää kehittää menetelmiä tutkia näiden geenien vaikutuksia aivoissa. Yksi keino tähän on suurien, mutta kuitenkin riittävän tarkasti tutkittujen aineistojen kerääminen. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D: Lääketiede, ISBN 978-951-27-1175-8. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml Lisätietoja: |