Kiviranta Panu 21.8.2009Lääketieteellinen tiedekuntaAnatomiaNovel Quantitative Methods for the Diagnosis of Cartilage Degeneration (Uudet kvantitatiiviset menetelmät nivelrustovaurion diagnostiikassa)
Vastaväittäjä: Professori Joseph Buckwalter, M.S., M.D., Department of
Orthopaedics and Rehabilitation. University of Iowa, U.S.A. Väitöstiedote: Kohti tarkempaa nivelrikkodiagnostiikkaaPanu Kivirannan väitöstutkimuksen perusteella uudet, erityisesti ultraääneen perustuvat tutkimusmenetelmät mahdollistavat nivelrikon toteamisen entistä varhaisemmassa vaiheessa. Herkempien diagnostisten menetelmien avulla voidaan myös vauhdittaa uusien hoitomuotojen kehittämistä. Nivelrikko on Suomessa mittava kansansairaus. Nivelrikossa nivelrustojen vaurioituminen ja kuluminen johtavat nivelen toimintahäiriöön. Pitkälle edennyt nivelrikko aiheuttaa kipua, rajoittaa sitä sairastavien elämää ja aiheuttaa merkittäviä kuluja sekä potilaille että yhteiskunnalle. Uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että alkava nivelvaurio voitaisiin pysäyttää tai ruston kunto jopa palauttaa ennalleen. Nykyisin nivelrikko voidaan lääkärin suorittaman tutkimuksen lisäksi vahvistaa röntgenkuvauksella. Koska nivelrusto ei näy röntgenkuvissa, voidaan nivelruston kuluma havaita vain epäsuorasti tarkastelemalla nivelen luiden välisten etäisyyksien muutoksia sekä luihin ilmaantuvia muutoksia. Alkavaa nivelrikkoa röntgenkuvauksella ei voida havaita. Niveltähystyksen yhteydessä ja magneettikuvauksella nivelruston laatua voidaan arvioida silmämääräisesti, mutta tarvitaan myös objektiivisia ja silmää herkempiä menetelmiä. Kivirannan väitöstutkimuksessa vertailtiin eri tutkimusmenetelmiä alkavan nivelrikon diagnosoimiseksi. Herkimmiksi menetelmiksi osoittautuivat ultraääneen perustuvat menetelmät, joilla voidaan arvioida nivelruston pinnan rakennetta. Tutkimuksessa selvitettiin myös ruston ominaisuuksien vaihtelua nivelpinnoilla. Terveen ruston jäykkyys ja useat muut määritetyt ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi jopa saman nivelpinnan eri osissa. Vaurioitumisen osoittamiseen jäykkyysarvojen perusteella tarvitaan siis tarkat paikkakohtaiset vertailuarvot. Kiviranta havaitsi, että terve rusto heijastaa ultraääntä aina samankaltaisesti riippumatta mittauspisteestä eikä paikkakohtaista vaihtelua esiinny. Siten nivelrikon aiheuttama muutos ultraäänimittauksessa voidaan luotettavasti tulkita rustovaurion merkiksi. Väitöskirjatyössä tutkittiin myös nivelruston rakenteen yhteyttä sen mekaanisiin ominaisuuksiin. Tulokset selvensivät ruston rakenneosan kollageenin tärkeyttä nivelruston mekaanisessa toiminnassa. Nivelrikon nykyiset hoitomenetelmät ovat puutteellisia. Nivelrikon aiheuttaman kivun hoito on nykysuositusten mukaan ensisijainen hoidon tavoite, koska nivelrikon etenemistä hidastavaa tai nivelrikkoa parantavaa lääkettä ei ole vielä olemassa. Kuitenkin tällaisia lääkkeitä kehitetään aktiivisesti. Herkempien diagnostisten menetelmien avulla voitaisiin nopeuttaa lääkekehitystä löytämällä tehokkaimmat lääkeaineet jatkokehitystä varten. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede, ISBN 978-951-27-1174-1 tai ISBN 978-951-27-1211-3 (PDF). Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml
|