Torpström Jaana (TtL) 13.6.2009Lääketieteellinen tiedekuntaKliininen ravitsemustiedeYliopistokoulutus ravitsemusasiantuntijuuden kehittäjänä
Vastaväittäjä: Dosentti, FT Jaana Laitinen, Työterveyslaitos Väitöstiedote: Ravitsemusterapeuttien koulutuksessa on panostettava myös yleisiin työelämätaitoihinKuopion yliopistosta valmistuneet ravitsemusterapeutit sijoittuvat monipuolisiin työtehtäviin ja ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. Koulutuksessa tulisi kuitenkin panostaa alakohtaisen teoreettisen tiedon lisäksi nykyistä enemmän käytännön taitojen, yleisten työelämätaitojen ja elinikäisen oppimisen kehittämiseen, osoittaa tuore väitöstutkimus. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavan asiantuntijuuden analysoiminen ja sen haasteisiin vastaavan opetuksen kehittäminen on ajankohtainen haaste suomalaiselle yliopistokoulutukselle. Työelämässä pelkkä alakohtainen teoreettinen tieto ei riitä, vaan tarvitaan myös käytännön taitoja. Tutkimusten mukaan alakohtaisen tietotaidon lisäksi työelämässä tarvitaan yleisiä työelämätaitoja, kuten vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitoja, itsenäisen työskentelyn taitoja ja kykyä sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista osaamista työelämä on edellyttänyt Kuopion yliopistosta vuosina 1988–2004 valmistuneilta ravitsemusterapeuteilta ja miten koulutus on kehittänyt työelämässä vaadittua osaamista. Lisäksi selvitettiin, miten kliinisen ravitsemustieteen yksikön opetuskäytännöt ovat tukeneet työelämässä tarvittavan asiantuntijuuden kehittämistä, ja tarkasteltiin koulutuksen kehittämistarpeita tästä näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 250 vuosina 1988–2004 Kuopion yliopistossa kliinisessä ravitsemustieteessä terveydenhuollon tai terveystieteen maisterin tutkinnon suorittanutta. Tutkimus toteutettiin Delfoi-menetelmää soveltaen kolmena postikyselynä vuosina 1996, 1998 ja 2004. Delfoi-menetelmän periaatteita noudattaen toinen ja kolmas kysely laadittiin ensimmäisen kyselyn vastausten perusteella. Toisen ja kolmannen kyselyn tavoitteena oli mahdollistaa vertailu eri aikaan valmistuneiden ravitsemusterapeuttien antamien vastausten välillä. Ravitsemusterapeutit ovat sijoittuneet monenlaisiin työpaikkoihin ja valtaosa valmistuneista koki olevansa koulutusta vastaavassa työssä, mikä kertoo koulutuksen saaneiden laajoista työelämään sijoittumismahdollisuuksista. Työelämässä ravitsemusterapeuteilta edellytettiin paljon ravitsemustieteen alakohtaista osaamista. Monia yleisiä, kaikilla aloilla vaadittavia tietoja ja taitoja sekä elinikäistä oppimista edellytettiin kuitenkin jopa alakohtaista osaamista enemmän. Alakohtaista osaamista edellytettiin eri työpaikoissa eri tavoin, kun taas yleistä osaamista ja elinikäistä oppimista kaikissa työpaikoissa. Koulutus on kehittänyt suhteellisen hyvin alakohtaista osaamista, etenkin teoreettista tietoa, mutta yleisten työelämätaitojen ja elinikäisen oppimisen kehittämistarpeisiin se on vastannut heikommin. Ravitsemusterapeutit olivat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. Koulutuksen vahvuus oli muun muassa sen monitieteisyydestä johtuva laaja-alaisuus. Kliinisen ravitsemustieteen yksikön antamaa opetusta pidettiin varsin laadukkaana, mutta siinä havaittiin myös heikkouksia. Sekä opetuksen että oppimisen arvioinnin koettiin kuitenkin kehittyneen vuosien varrella asiantuntijuuden kehittymistä paremmin tukevaksi. Ravitsemusterapeuttien koulutuksen, kuten muidenkin alojen yliopistokoulutuksen, tavoitteena tulee olla alakohtaisen teoreettisen tiedon kehittämisen lisäksi käytännön taitojen kehittäminen sekä yleisen kaikilla aloilla vaaditun osaamisen ja elinikäisen oppimisen kehittäminen. Koulutuksen osaamistavoitteet, opetusmenetelmät ja oppimisen arviointi tulee suunnitella näitä tukeviksi. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja, ISBN 978-951-27-1169-7. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml Lisätietoja: |