Väitöstiedote:

Kuntoutus parantaa kantasoluhoidon tehoa aivohalvauksen eläinmalleissa

Anna Hicksin väitöstutkimus tuotti uutta tietoa kantasoluhoitojen ja kuntoutuksen yhteisvaikutuksista aivohalvauksen eläinmalleissa. Kansainvälisenä yhteistyönä tehty tutkimus osoitti, että kantasoluhoito tukee aivojen omaa paranemisprosessia ensimmäisten viikkojen aikana aivoinfarktin jälkeen. Uusi tärkeä havainto oli, että kuntoutushoito näyttää lisäävän kantasoluhoidon positiivisia vaikutuksia aivoissa. Potilaita saatetaan siten tulevaisuudessa hoitaa yhdistelmähoidoilla, joissa kantasoluhoitoja tuetaan kuntoutuksella.

Lisäksi tutkimus osoitti kantasolusiirteiden häviävän aivoista hoitoa seuraavina kuukausina. Kantasoluhoitojen kehittäminen turvalliseksi aivohalvauksen hoitomuodoksi edellyttääkin siirteiden hengissä säilymistä rajoittavien tekijöiden tarkempaa selvittämistä.

Kantasoluhoidot ovat herättäneet paljon mielenkiintoa ja toiveitakin potilaissa. Hicksin mukaan tutkimustulokset ovat rohkaisevia, mutta todennäköisesti kantasoluhoidot voidaan vasta vuosien päästä ottaa turvallisesti käyttöön aivohalvauksen hoitomuotona.

Tutkimusta aivohalvauksen hoidon kehittämiseksi

Aivohalvaus on tärkeä kansanterveydellinen ongelma, jonka hoitoon etsitään kuumeisesti parannuskeinoja. Suurin osa potilaista invalidisoituu pysyvästi aivojen toimintahäiriöiden takia. Fysioterapia ja aktiivinen kuntoutus ovat tällä hetkellä ainoat hoitomuodot, jotka auttavat muun muassa raajojen toiminnan palautumisessa. Kantasoluhoidoista toivotaan apua, sillä nämä monikykyiset solut pystyvät mahdollisesti korjaamaan vaurioituneita kudoksia ja siten aivohalvauksen hoidossa edistämään toiminnallista kuntoutumista.

Aikaisempien lyhytaikaisten tutkimusten mukaan kantasoluhoidoista on jonkin verran hyötyä aivohalvauksen eläinmalleissa, mutta yhdistetyn kuntoutus- ja kantasoluhoidon vaikutuksia ei ole ennen selvitetty. Tässä tutkimuksessa haluttiinkin selvittää, auttavatko kantasolusiirteet raajojen toiminnan palautumista aivohalvauksen eläinmalleissa pidemmällä aikavälillä, ja voidaanko kuntoutuksella lisätä kantasolujen positiivisia vaikutuksia. Lisäksi tavoitteena oli seurata, mitä siirteille tapahtuu aivoissa.

Tutkimuksessa käytettiin rotan paikallisen aivohalvauksen eläinmallia. Hoitoina olivat aivoihin istutetut kantasolusiirteet ja kuntoutushoito. Kantasolut ruiskutettiin vaurioituneen aivokudoksen läheisyyteen ensimmäisen viikon aikana aivoinfarktin jälkeen. Eläinten toiminnallista kuntoutumista seurattiin useissa aikapisteissä käyttäytymistestien avulla. Hoidossa käytetyt kantasolut olivat hiiren aivojen sivukammion seinämistä eristettyjä SVZ-soluja tai ihmisalkion kantasoluista erilaistettuja hermoston kantasoluja. Istutettujen solujen hengissä säilymistä, kulkeutumista vaurioalueelle ja erilaistumista aivoissa seurattiin immunohistokemiallisin menetelmin. Tutkimuksessa selvitettiin myös yhdistetyn kantasoluhoidon ja kuntoutuksen vaikutuksia solujen hengissä säilymiseen ja kuntoutumisen asteeseen. Kuntoutushoitona käytettiin virikkeellistä ympäristöä ja juoksuharjoittelua. Solusiirteiden hylkimisreaktiota pyrittiin vähentämään tulehdusvastetta vähentävällä lääkityksellä.

Kantasoluhoito nopeutti raajojen toiminnan palautumista

Olisi tärkeää, että kantasolut kulkeutuisivat aivovaurion alueelle, erilaistuisivat toimiviksi hermosoluiksi, ja siten tukisivat esimerkiksi raajojen toiminnan palautumista. Kuntoutushoito lisäsi hiiren kantasolujen kulkeutumista aivovauriota kohti sekä johti nopeampaan toiminnan palautumiseen ensimmäisten viikkojen aikana. 2-3 kuukauden jälkeen tehdyissä seurantakokeissa kuitenkin havaittiin, että suurin osa soluista oli hävinnyt ja jäljellä olevat solut olivat erilaistuneet pääasiassa aivojen tukisoluiksi eivätkä hermosoluiksi. Ihmisen alkion erilaistetut hermoston kantasolut myös nopeuttivat kuntoutumista jonkin verran, mutta solujen hengissä säilyminen oli vähäistä kahden kuukauden kuluttua. Ihmisperäiset solut olivat pääasiallisesti erilaistumattomia kantasoluja, vaikkakin pieni osa soluista oli erilaistunut hermosoluiksi aivoissa. Pidempiaikaisella kuntoutushoidolla ei ollut vaikutuksia kummankaan kantasolutyypin käyttäytymiseen aivoissa. Lääkityksestä huolimatta solusiirteet aiheuttivat hylkimisreaktion, joka vähensi solujen hengissä säilymistä.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede, ISBN 978-951-27-0923-9. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja:
FM Anna Hicks
Kuopion yliopisto, neurologian yksikkö
p. 050 376 6247
rissanen@mun.ca

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus@uku.fi