Vastaväittäjä: Dosentti Jouni Sirviö, Oy Sauloner Ltd, Kuopio
Kustos:  Professori Jarkko Rautio, Kuopion yliopisto
Aika ja paikka: Perjantai 22.5.2009 klo 12 Mediteknian auditorio

Väitöstiedote:

Ibuprofeenin, ketoprofeenin ja indometasiinin kulkeutuminen keskushermostoon on vähäistä laskimoannostelun jälkeen

Ketoprofeenin ja indometasiinin kulkeutumista keskushermostoon tutkittiin 4 kk - 12 vuotta vanhoilla lapsilla. Tutkimuksessa saatiin selville, että molemmat lääkeaineet kulkeutuivat lasten selkäydinnesteeseen, mutta vain noin 1 % ketoprofeenin ja indometasiinin plasmapitoisuudesta havaittiin selkäydinnesteessä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kahden koe-eläinmallin avulla ibuprofeenin ja indometasiinin kulkeutumista keskushermostoon. Verrattaessa lääkeaineiden pitoisuuksia rotan aivokudoksessa pitoisuuksiin plasmassa havaittiin, että vain noin 1-2 % plasmapitoisuudesta löytyi aivoista. Ibuprofeeni, indometasiini ja ketoprofeeni ovat verenkierrossa sitoutuneena plasman proteiineihin, mikä todennäköisesti rajoittaa niiden pääsyä keskushermostoon.

Miksi keskushermostoon kulkeutumista tutkittiin?

Ibuprofeeni, ketoprofeeni ja indometasiini ovat yleisesti käytettyjä tulehduskipulääkkeitä. Niiden kulkeutumista keskushermostoon tutkittiin sen vuoksi, että osan kivun lievityksestä arvellaan tapahtuvan keskushermostotasolla. Uskotaan myös, että tulehduskipulääkkeet saattavat ehkäistä Alzheimerin tautia. Edellä mainitut keskushermostovaikutukset edellyttävät kuitenkin, että riittävästi lääkeainetta pääsee vaikutuspaikalleen aivoihin tai aivo-selkäydinnesteeseen. Yleisesti ottaen lääkeaineiden kulkeutuminen verenkierrosta keskushermostoon ei ole itsestäänselvyys, koska niin kutsuttu veri-aivoeste suojaa tehokkaasti keskushermostoa monilta verenkierrossa olevilta yhdisteiltä estäen siten myös monien lääkeaineiden pääsyn keskushermostoon.

Uutta tietoa ketoprofeenin ja indometasiinin kulkeutumisesta lasten selkäydinnesteeseen

Tutkimuksessa määritettiin ensimmäistä kertaa kahden perinteisen tulehduskipulääkkeen, ketoprofeenin ja indometasiinin kulkeutumista lasten selkäydinnesteeseen. Selkäydinnestenäytteet kerättiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa selkäydinpuudutuksessa tehtävään leikkaukseen tulevilta lapsilta selkäydinpuudutteen annostelun yhteydessä. Tutkittavat potilaat olivat saaneet ketoprofeenia tai indometasiinia ennalta määrättyinä aikoina ennen leikkausta. Ketoprofeeni- ja indometasiinipitoisuudet määritettiin samanaikaisesti kerätyistä selkäydinneste- ja plasmanäytteistä väitöskirjatyössä kehitetyllä herkällä kaasukromatografiamenetelmällä, ja keskushermostoon kulkeutumista arvioitiin vertaamalla selkäydinnestepitoisuutta plasmapitoisuuteen. Tutkimus osoitti, että selkäydinnesteessä ketoprofeenin ja indometasiinin pitoisuudet ovat vain noin 1 % siitä, mitä ne ovat plasmassa laskimoannostelun jälkeen. Toistaiseksi ei ole tiedossa, ovatko saavutetut selkäydinnestepitoisuudet riittäviä vaikuttamaan keskushermostotasolla kivun lievityksessä.

Plasman proteiineihin sitoutuminen saattaa selittää tutkittujen tulehduskipulääkkeiden vähäisen kulkeutumisen keskushermostoon

Tutkimuksessa selvitettiin kahden erityyppisen koe-eläinmenetelmän avulla, miten ibuprofeeni ja indometasiini kulkeutuvat aivokudokseen, ja mitkä tekijät voivat vaikuttaa niiden keskushermostokulkeutumiseen.

Tutkimuksissa selvisi, että ibuprofeenin ja indometasiinin pitoisuudet rotan aivokudoksessa olivat vain noin 1-2 % siitä, mitä ne olivat plasmassa. Tämä tulos oli hyvin samansuuntainen, mitä nähtiin tutkittaessa ketoprofeenin ja indometasiinin selkäydinnestepitoisuuksia lapsilla. Koe-eläimillä tehdyt tutkimukset antoivat myös lisätietoa tekijöistä, jotka mahdollisesti rajoittavat tutkittujen tulehduskipulääkkeiden kulkeutumista keskushermostoon. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella indometasiinin keskushermostoon kulkeutumista saattaa rajoittaa useampikin tekijä, kuten esimerkiksi veri-aivoesteessä toimivien niin sanottujen effluksiproteiinien toiminta. Todennäköisesti kuitenkin se, että ibuprofeeni, ketoprofeeni ja indometasiini ovat verenkierrossa suurimmaksi osaksi sitoutuneena plasman albumiini-nimiseen proteiiniin, saattaa rajoittaa näiden lääkeaineiden pääsyä keskushermostoon albumiiniin sitoutuneen lääkeaineen ollessa kykenemätön läpäisemään keskushermostoa suojaavaa veri-aivoestettä.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet, ISBN 978-951-27-0854-3. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja:
Anne Mannila
Kuopion yliopisto, farmaseuttisen kemian laitos
anne.mannila@uku.fi