Vastaväittäjät: Professori Bernad Batinic, Linzin yliopisto, professori Martin Abraham, Erlangen-Nürnbergin yliopisto ja professori Hermann Scherl, Erlangen-Nürnbergin yliopisto
Kustokset: Professori Vilma Hänninen, Kuopion yliopisto, ja professori Klaus Moser, Erlangen-Nürnbergin yliopisto
Aika ja paikka: Maanantai 23.11.2009, Erlangen-Nürnbergin yliopisto, seminaarihuone 5.430

Väitöstiedote:

Elämänhallintakyky edistää työttömän psyykkistä hyvinvointia ja työhön paluuta

Jaana Vastamäen väitöstutkimus selvitti koherenssin tunteen eli elämänhallintakyvyn roolia työttömien hyvinvoinnissa ja uudelleentyöllistymisessä sekä sitä, miten yksilöitä tukevat interventiot muuttivat koherenssin tunnetta. Työ toteutettiin Kuopion yliopiston ja saksalaisen Erlangen-Nürnbergin yliopiston yhteistyössä.

Koherenssin tunne tarkoittaa yksilön kykyä nähdä ympäristönsä ja eteen tulevat tilanteet ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä. Vahva koherenssin tunne on yhteydessä hyvään terveyteen ja vahvaan stressinhallintakykyyn. Koherenssin eli elämänhallinnan tunteen oletetaan olevan melko pysyvä yksilön ominaisuus, jossa kuitenkin voi tapahtua muutoksia merkittävien elämäntilanteiden muutosten sekä terapeuttisten interventioiden seurauksena.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työttömien henkilöiden koherenssin tunne on matalampi kuin työssä olevien henkilöiden tai muun väestön koherenssi. Työllisyysintervention avulla koherenssin tunnetta voidaan kuitenkin vahvistaa. Suurimmat positiiviset muutokset havaittiin niillä, jotka olivat löytäneet uuden työpaikan kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluessa. Eniten interventiosta hyötyivät henkilöt, joiden työttömyys oli jatkunut pitkään ja joilla ei ollut ammatillista koulutusta. Interventiolla oli myös negatiivisia vaikutuksia niiden henkilöiden kohdalla, joiden työkyky oli alentunut ja joiden coping- eli stressitilanteista selviytymisen resurssit olivat heikot.

Tutkimus selvitti myös työttömyyden aikaisten riskitekijöiden ja psyykkisen oirehdinnan yhteyttä. Tällaisia riskitekijöitä ovat heikentynyt työkyky, alkoholin ongelmakäyttö ja taloudelliset vaikeudet. Psyykkinen oirehdinta oli voimakkaampaa niillä, jotka altistuivat riskitekijöille työttömyyden aikana. Heikentynyt koherenssin tunne puolestaan välitti riskitekijöiden negatiivisia vaikutuksia edelleen hyvinvointiin.

Koherenssin tunteella todettiin olevan yhteys myös työttömyydestä irtautumiseen. Vahva koherenssi ennusti uudelleentyöllistymistä ja opintojen aloittamista kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluessa. Koherenssin tunne lisäsi työttömyydestä irtautumisen todennäköisyyttä siten, että se vähensi psyykkistä oirehdintaa, mikä taas vuorostaan lisäsi työhön paluun todennäköisyyttä.

Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään työttömyyden aikana koetun psyykkisen oirehdinnan syitä. Heikentynyt koherenssi sekä työttömyyden aikaiset riskitekijät ovat oirehdinnalle altistavia tekijöitä. Koherenssin tunnetta voidaan vahvistaa työllisyysinterventioiden avulla ja vahva koherenssi puolestaan edistää uudelleentyöllistymistä ja psyykkistä hyvinvointia. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työttömille suunnattujen tukipalveluiden kehittämisessä.

Tutkimukseen vastasivat Itä-Suomessa työhön paluuta tukeviin interventiohankkeisiin osallistuneet työttömät työnhakijat. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusotetta.

Väitöstyötä voi tilata suoraan kirjoittajalta, sähköposti: jaana.vastamaeki@wiso.uni-erlangen.de

Lisätietoja:
Jaana Vastamäki, p. +49 911 5302 248, jaana.vastamaeki@wiso.uni-erlangen.de

Kuopion yliopisto
Viestintä
tiedotus@uku.fi