Muukka Eija (TtM) 29.8.2008Lääketieteellinen tiedekuntaRavitsemustiedeLuomun tie päiväkotiin: Luomuruokailun toteutettavuus ja ravitsemuksellinen merkitys päiväkotilapsille
Vastaväittäjä: Professori Raija Tahvonen, MTT, Jokioinen Väitöstiedote: Luomutuotteiden parempi saatavuus voisi lisätä niiden käyttöä ammattikeittiöissäAmmattikeittiöillä on Suomessa merkittävä rooli elintarvikkeiden käyttäjinä, ja niiden tarjoamilla aterioilla on keskeinen merkitys suomalaisten ravitsemuksessa. Ammattikeittiöiltä toivotaan luonnonmukaisesti tuotetun ruuan käytön lisäämistä, mutta tietoa luomutuotteiden käyttöön vaikuttavista tekijöistä ja luomuruuan ravitsemuksellisista ominaisuuksista on toistaiseksi vähän. Tässä väitöstutkimuksessa havaittiin, että luomutuotteiden käyttöä ammattikeittiöissä rajoittavat ongelmat tuotteiden ympärivuotisessa saatavuudessa, tuotevalikoimien vähäisyys, puolivalmisteiden puuttuminen sekä tavanomaista ruokaa korkeampi hinta. Luomuelintarvikkeiden hiukan alhaisempi seleenipitoisuus tavanomaisiin elintarvikkeisiin verrattuna ja D-vitamiinitäydennyksen puuttuminen luomumaidosta eivät vaikuttaneet näiden ravintoaineiden saantiin päiväkotiruuasta. Tutkimuksessa selvitettiin luomuruokailun toteutettavuutta päiväkotiruokailussa ja luomuruuan ravitsemuksellista merkitystä päiväkotilapsille. Tutkimuksen kohteena oli kaksi kuopiolaista päiväkotia, joista toisessa käytettiin luomuruokaa. Lisäksi luomuruokailun toteutettavuutta tutkittiin 22:ssa Portaat luomuun -ohjelmaan kuuluvassa päiväkodissa eri puolilla Suomea. Kuopiolaisten päiväkotilasten ruokailua ja ravinnonsaantia kotona selvitettiin vanhempien yhden viikon ajan täyttämän ruokapäiväkirjan avulla. Vanhemmat vastasivat myös luomua koskevaan kyselyyn. Väitöskirjassa on lisäksi kirjallisuuskatsaus luomusta ja sen käyttöä säätelevistä tekijöistä, luomun historiasta sekä kuluttajien mielipiteistä ja asenteista luomua kohtaan. Kuopiolaisissa tutkimuspäiväkodeissa mitattiin ruuan kulutus kaksi kertaa kuuden viikon jaksoissa. Luomupäiväkodissa laskettiin lisäksi käytettyjen luomuelintarvikkeiden osuus, joka oli keskimäärin noin puolet kaikista käytetyistä elintarvikkeista ja suurempi syksyllä kuin talvella. Pääruokiin käytettäviä luomutuotteita oli tasaisimmin saatavilla, kun taas lisäkesalaattien luomuraaka-aineiden saatavuus vaihteli eniten vuodenaikojen mukaan. Mahdollisuudet luomun käyttöön koettiin paremmiksi pienemmissä Portaat luomuun -ohjelman päiväkodeissa. Seleenin saanti oli riittävää sekä luomu- että tavanomaista ruokaa syöneillä kuopiolaislapsilla eikä D-vitamiinin saannissa ollut eroa päiväkotien välillä, mutta kummassakin päiväkodissa lapset saivat D-vitamiinia suositusta vähemmän. Luomuelintarvikkeissa sallittu nitriitin määrä on pienempi kuin tavanomaisissa, eikä luomutuotteissa käytetä lainkaan bentsoehappoa. Näiden lisäaineiden saannissa ei kuitenkaan näkynyt merkittäviä eroja päiväkotien välillä, koska niitä sisältäviä tuotteita käytettiin päiväkodeissa vähän. Tutkimuksen mukaan lähes kaikki päiväkotilasten vanhemmat olisivat tyytyväisiä, jos lapsille tarjottaisiin päiväkodissa luomuruokaa. Tämän tutkimuksen mukaan luomutuotteita käytetään mielellään päiväkodeissa, mutta käytön kattavuudessa on suuria eroja ja myös vaihtelua vuodenajan mukaan elintarvikeryhmien välillä. Päiväkotilasten vanhempien suhtautuminen luomutuotteisiin oli hyvin myönteistä ja he pitivät luomuruuan tarjoamista päiväkotilapsille suotavana. Luomutuotteiden saatavuuden parantaminen, tuotevalikoimien lisääminen ja hintatason kohtuullistaminen olisivat edellytyksiä niiden käytön yleistymiselle ammattikeittiöissä. Tutkimusta tarvittaisiin myös luomutuotteiden ravinto-sisällöstä ja niiden käytön vaikutuksista terveyteen. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 437 ISBN 978-951-27-0957-1. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml Lisätietoja: |