Määttä Ann-Marie (FM) 7.9.2007Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekuntaBioteknologia, tutkimusalana molekulaarinen lääketiedeDevelopment of Gene and Virotherapy Against Non-Small Cell Lung Cancer (Geeni- ja viroterapian soveltuvuus ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitomenetelmäksi)
Vastaväittäjä: Professori Christian Oker-Blom, Jyväskylän yliopisto Väitöskirjan tiivistelmä: Geeni- ja viroterapiastako uusi hoitomuoto keuhkosyövälle?Väitöskirjatyössä testattiin kahta uutta kokeellista hoitomuotoa ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitomenetelmäksi erilaisissa keuhkokasvainmalleissa. Tutkimus on hyvin merkityksellinen, sillä keuhkosyöpä on yksi vakavimmista syöpätyypeistä aiheuttaen eniten syöpäkuolemia maailmassa. Nykyisten hoitojen puitteissa ennusteet keuhkosyöpään sairastuneille ovat todella huonot, vain 15 % elää yli viisi vuotta taudin toteamisen jälkeen. Huonon ennusteen syitä ovat taudin varhaisvaiheen oireettomuus ja tästä johtuva taudin myöhäinen diagnosointi. Usein keuhkosyöpä onkin jo ehtinyt muodostaa etäpesäkkeitä, ja näin ollen sairauden hoito nykymenetelmillä on hyvin haastavaa ja jää pääasiallisesti oireita helpottavaksi. Vanhojen hoitomuotojen rinnalle on syntynyt joukko uusia kokeellisia hoitomuotoja, joissa pyritään tehokkaampaan hoitovasteen saavuttamiseen kohdentamalla hoito syöpäkasvaimeen. Tällöin sivuvaikutukset terveessä kudoksessa vähenisivät ja syöpäpotilaan elämänlaatu mahdollisesti kohenisi. Geeni- ja viroterapia ovat molemmat uusia kokeellisia syövän hoitomuotoja, ja niiden eri sovellutuksia on testattu kliinisissä kokeissa viime vuosina. Lupaavista tutkimustuloksista huolimatta suurta läpimurtoa ei toistaiseksi ole saavutettu. Tämän hetken geeniterapiatutkimukset ovatkin keskittyneet pääasiallisesti hoidon tehokkuuden ja turvallisuuden lisäämiseen eri tavoin: hoidon paremmalla kohdentamisella, geenikuljettimien paremman ja tehokkaamman tuotannon kehittämisellä sekä käyttämällä lisääntymiskykyisiä viruksia geenikuljettimina. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää itsemurhageeniterapian ja Semliki Forest -virukseen (SFV) perustuvan viroterapian soveltuvuutta ihmisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitomenetelmäksi. Itsemurhageeniterapiassa syöpäsoluihin siirretään geeni, jonka koodittama entsyymi muuttaa normaalisti turvallisen aihiolääkkeen toksiseksi tuhoten syöpäsolun. Viroterapiassa taas hyödynnetään viruksen luontaista kykyä lisääntyä syöpäsoluissa, joissa normaalit solujen puolustusmekanismit ovat puutteellisia. Viruksen monistumisen seurauksena syöpäsolu kuolee ja siitä vapautuvat virukset jatkavat uusien syöpäsolujen tuhoamista. Näin hoidon tehokkuus moninkertaistuu. Molemmat hoitomenetelmät testattiin ensin syöpäsoluviljelmissä edeten monimutkaisempiin tautimalleihin. Olennaisena osana tutkimusta oli kehittää eläinmalli, jossa ihmisen keuhkosyöpä kasvaa hiiren keuhkoissa. Tällainen kasvainmalli muistuttaa ihonalaiskasvainta paremmin todellista keuhkosyöpää, ja täten hoitotestaukset antavat kliinisesti merkityksellisemmän ja todenmukaisemman tuloksen. Koska hiiret, joihin istutetaan ihmisestä peräisin olevia syöpäsoluja, ovat immuunivasteeltaan puutteellisia, testattiin viroterapian tehokkuus myös immuunivasteeltaan normaaleissa eläimissä. Hoitotehoa seurattiin tarkkailemalla kasvaimen koon pienenemistä sekä hoidettujen eläinten elinajan pituutta. Kasvaimen sijainnista riippuen valittiin kuvantamismenetelmäksi magneettikuvaus tai pieneläintietokonetomografia. Tutkimuksessa osoitettiin, että paikallisesti annosteltuna viroterapia ja itsemurhageeniterapia tuhoavat tehokkaasti syöpäsoluja keuhkosyöpämalleissa. SFV-viroterapian osoitettiin myös pidentävän keuhkosyöpää sairastavien hiirten elinikää kaksinkertaiseksi verrattuna ei-hoidettuihin hiirin. Testattaessa hoitoa systeemisesti annosteltuna (verenkiertoon tai vatsaonteloon) tai immuunivasteeltaan normaalissa eläinmallissa tehokkuus kuitenkin jäi vähäiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että immuunivaste on keskeisessä roolissa geeni- ja viroterapiassa. Sen huomioiminen syöpäsolujen tuhoamisessa on hoitovasteen tehon kannalta keskeinen asia. Toisaalta syöpäpotilailla on usein heikentynyt immuunivaste, joten tulokset immuunivasteeltaan puutteellisessa mallissa ovat kuitenkin suuntaa antavia. Jatkotutkimuksissa kannattaneekin keskittyä immuunivasteen roolin selvittämiseen uusissa kokeellisissa hoitomuodoissa ja pyrkiä löytämään mahdollisia hyviä yhdistelmähoitoja. Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja G. A.I.Virtanen -instituutti. ISBN 978-951-27-0612-9. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml Lisätietoja: |