Vastaväittäjä:Professori Lasse Kannas, Jyväskylän yliopisto
Kustos: Professori Kerttu Tossavainen, Kuopion yliopisto

Väitöskirjan tiivistelmä:

Terveys on tärkeä arvo, mutta terveysnäkökohdat harvoin ohjaavat oppilaiden valintoja ja käyttäytymistä

Oppilaat arvostavat terveyttä, vaikkei sille paljon uhrata ajatuksia, kun asiat elämässä ovat hyvin. Oppilaiden terveysnäkemyksessä korostuu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, joka näkyy arkiselviytymisenä.

Terveystieto ja terveyden arvostus eivät kuitenkaan välttämättä ohjaa oppilaiden valintoja, vaan niihin vaikuttavat monet muut yksilölliset ja ympäristötekijät. Terveyttä edistävään suuntaan käyttäytymistä ohjaavat parhaiten hyvä itsetunto, järki- ja hyötyajattelu, toverit, tasapainoinen elämäntilanne ja vanhempien välittäminen. Kielteiseen suuntaan puolestaan saattavat käyttäytymistä ohjata toveriporukka, kokeilunhalu, uhma kiellettyä kohtaan, vaihtelun halu, hyvä tai huono ”fiilis” tai hankala elämäntilanne.

Terveyden kannalta haitallinen käyttäytyminen ei ole rationaalista toimintaa. Näin ollen terveystiedon opetuksessa ja terveysneuvonnassa pelkästään järkeen tai tietoon vetoaminen ei toimi.

Oppilaat eivät ole homogeeninen joukko, ja sen vuoksi kouluterveydenhuollon terveysneuvonnan ja koulun terveystiedon opetuksen vaikuttavuuden parantamiseksi olennaista on tunnistaa oppilaiden valintoihin ja käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näitä tekijöitä on tärkeää hyödyntää motivoitaessa oppilaita terveyttä edistävien valintojen suuntaan.

Oppilaiden suhtautumisessa päihteiden käyttöön oli havaittavissa neljä erilaista tyyppiä: vakaat, järkeilijät, tilannefiilistelijät ja kokeilijat. Vakaat ajattelivat päihteiden haittavaikutuksia ja tekivät ennakkoon kieltäytymispäätöksen. Järkeilijät perustelivat toimintaansa tilanteessa ja vetosivat asian järkevyyteen ja vahvaan omaan tahtoon toimia itsenäisesti. Tilannefiilistelijöiden toiminta riippui tilanteesta ja asiasta. Kokeilunhaluiset katsoivat erilaisten kokeilujen kuuluvan nuoruuteen.

Tutkimuksessa kuvattiin ja verrattiin peruskoulun viidennen, seitsemännen, kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilaiden näkemyksiä ja kokemuksia terveydestä ja terveyden oppimisesta. Painopisteenä oli oppilaiden terveyteen liittyvien näkemysten ja kokemusten näkyväksi tekeminen. Tutkimus liittyy ajankohtaiseen keskusteluun koulun terveystiedon vakiinnuttamisesta ja sen kehittämisestä.

Tutkimuksen määrällinen osuus koostui vuosina 1998, 2000 ja 2003 tehdyistä kyselyistä viidennen, seitsemännen ja yhdeksännen luokan oppilaiden terveyteen liittyvistä kiinnostuksen kohteista (n = 584). Laadullinen aineisto oppilaiden terveysnäkemyksistä koottiin terveyskyselyjen yhteydessä olleilla avoimilla kysymyksillä. Terveyden oppimiseen liittyvät ryhmähaastattelut toteutettiin kahdeksannen luokan (n = 40) oppilaille vuonna 1999 ja samoille oppilaille seuraavana vuonna, kun he olivat yhdeksännellä (n = 39) luokalla.

Kotona luodaan elinikäisen terveydenlukutaidon oppimisen perusta

Tulosten mukaan koti oli tärkein myönteinen terveysvaikuttaja. Kodin merkitys lasten terveydelle ja terveydenlukutaidon oppimiselle on suuri ja siellä opitaan tietoisesti tai tiedostamatta sekä terveyttä tukevia että sitä kuluttavia toimintamalleja. Kodeilla on hyvin erilaiset valmiudet tukea lasten terveydenlukutaidon oppimista. Oppilaiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää oli elämisen perustarpeiden tyydyttyminen, jota voidaan tiivistetysti kutsua ”rakkautta, rajoja ja ruokaa” –ohjelmaksi.

Toverit olivat yksi tärkeimmistä terveys- ja hyvinvointitekijöistä. Oppilaat tiedostivat tovereiden vaikutuksen yleisellä tasolla, mutta heillä ei uskottu olevan suoranaista vaikutusta omiin valintoihin.

Median vaikutus tiedostettiin, eikä siihen kritiikittömästi luotettukaan. Oppilaat tiesivät, että jos lapsen ja nuoren elämässä on vaikeuksia, myös median ja muidenkin ympäristötekijöiden negatiiviset vaikutukset korostuvat. Hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä tieto oppilaille oli, että joku henkilö aidosti välittää ja jonkun kanssa voi halutessaan puhua asioistaan.

Voidaanko koulun terveystiedon opetuksella kaventaa kenties myös väestöryhmittäisiä terveyseroja?

Koulu on kodin ohella tärkeä terveysvaikuttaja lasten ja nuorten elämässä. Fyysinen ympäristö muodostaa rakenteelliset puitteet, mutta oppilaiden hyvinvoinnin ja kouluviihtyvyyden kannalta olennaisempaa ovat toimivat vuorovaikutussuhteet ja koulun tasa-arvoinen toimintakulttuuri.

Terveydenlukutaidon oppimisen kannalta koulun rooli on toissijainen. Muut terveyden oppimisen areenat, kuten koti, toveripiiri ja vapaa-ajanvietto sekä media olivat merkittävämpiä. Kiinnostus terveyteen ja itsestä huolenpitoon syntyy muista lähtökohdista kuin koulun opetuksesta. Jos tätä kiinnostusta ei ole syntynyt muualla, on koulun vaikea sitä herättää. Kritiikistä huolimatta oppilaat pitivät koulun terveystiedon opetusta tärkeänä, koska sen avulla voidaan kaventaa oppilaiden terveystietojen ja -taitojen lähtökohtaeroja.

Terveyden oppimista tulisi tarkastella kokonaisvaltaisena prosessina, jossa opetuksen ja terveysneuvonnan lähtökohtana ovat oppilaiden näkemykset ja kokemukset. Näihin liitetään sopivasti annosteltuna ja ajoitettuna tutkittua terveystietoa ja arvokeskustelua. Koulun terveystiedossa keskeisenä tehtävä on herättää oppilaissa omakohtaista terveyspohdintaa. Lisäksi sen tehtävänä on opettaa yleisiä elämäntaitoja, kuten psykososiaalisia ja ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja. Terveystiedon opetuksessa ja kouluterveydenhuollon terveysneuvonnassa on tärkeää ottaa huomioon oppilaiden elämässä ajankohtaiset asiat, jolloin heillä on tarttumapintaa asiaan ja sisällöt kiinnostavat. Opetus- ja ohjausmenetelmiä tulisi monipuolistaa terveysaiheiden kiinnostavuuden lisäämiseksi.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveystiedon opetuksen ja terveysneuvontamenetelmien kehittämisessä sekä opettajien ja kouluterveydenhoitajien perus- ja täydennyskoulutuksessa.

Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 121. ISBN 951-27-0360-2