Kaularangan lihasten voimaharjoittelusta apu krooniseen niskakipuun

Niskakipu on selkäkipujen ohella yksi tavallisimpia lääkärissäkäynnin syitä. Kroonisista niskakivuista kärsii 7 % yli 30-vuotiaista naisista ja 5 % miehistä. Lääkärissä käynneistä, tutkimuksista, hoidoista ja sairauspäivärahoista aiheutuu merkittäviä kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle. Sekä fysikaalisten hoitojen että ohjatun harjoittelun vaikutukset ovat olleet tutkimusten mukaan lyhytaikaisia. Siten ei ole ollut selkeää hoitosuositusta siitä, miten pitkittyneestä niskakivusta kärsivää potilasta tulisi hoitaa.

Tutkimuksessa verrattiin kahden eri harjoitusohjelman vaikutusta krooniseen niskakipuun ja sen aiheuttamaan toimintakyvyn alentumiseen. Tutkimukseen osallistui 180 toimistotyötä tekevää naista, joilla oli todettu krooninen niskakipuoireisto. Heidät arvottiin kolmeen ryhmään; (1) kaularangan lihasten voimaharjoitusryhmään, (2) kaularangan lihasten kestävyysharjoitusryhmään ja (3) vertailuryhmään. Kaikille ryhmille ohjattiin venytysharjoitteet ja yleiskuntoa ylläpitävä harjoitusohjelma. Harjoitusryhmät osallistuivat aluksi kahden viikon kuntoutusjaksolle, jonka tavoitteena oli ohjata tekemään harjoitusliikkeet oikein ja motivoida jatkamaan harjoittelua säännöllisesti kotona kolme kertaa viikossa. Kuntoutusjaksot ja seurannat 2 kk, 6 kk ja 12 kk kuluttua toteutettiin Punkaharjun kuntoutuskeskuksessa yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa.

Vuoden kuluttua niskakipu oli vähentynyt voimaryhmässä 70 %, kestävyysryhmässä 60 % ja vertailuryhmässä vain 30 % alkutilanteeseen verrattuna. Niskakivun aiheuttama toimintakyvyn haitta oli pienentynyt vastaavasti. Tutkimuksessa todettiin myös niska- ja hartialihasten painekipuarkuuden vähentyminen. Kaularangan lihasten voima oli lisääntynyt vastaavasti voimaryhmässä 85 %, kestävyysryhmässä 25 % ja vertailuryhmässä vain 10 %. Voimaharjoittelu ei jäykistä - kaularangan liikkuvuus lisääntyi myös eniten voimaharjoitteluryhmässä.

Tutkimuksessa sekä kaularangan lihasten voima- että kestävyysharjoittelu osoittautuivat tehokkaiksi niskakivun hoidossa. Voimaharjoittelu lisäsi kuitenkin voimaa ja liikkuvuutta paremmin. Yleiskuntoa nostavaa harjoittelua ja venyttelyä suositellaan usein niskakivun hoidoksi, mutta niiden vaikutus oli huomattavasti pienempi.

Tutkimuksella on huomattava merkitys kroonisen niskakivun hoitokäytäntöihin. Se osoittaa selkeän tarpeen niiden uusimiseen. Lisäksi tutkimuksen perusteella on tarvetta kiinnittää huomiota fysioterapian korvauskäytäntöihin. Niiden tulisi lyhyiden hoitojaksojen sijasta paremmin tukea vaikuttavaksi osoitettua pitkäjännitteistä aktiiviseen harjoitteluun perustuvaa kuntoutusta.