Veren entererolaktoni kertoo kuitupitoisesta ravinnosta ja on yhteydessä alentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin

Itäsuomalaisista miehistä koostuvassa seurantatutkimuksessa sydäninfarktiin sairastuivat useammin ne, joiden veressä oli vähän viljatuotteista, hedelmistä ja vihanneksista saatavien lignaanien johdannaista, enterolaktonia. Väitöskirjatutkimuksessa osoitettiin lisäksi, että haitallista veren rasva-aineiden hapettumista tapahtuu vähemmän silloin kuin veren enterolaktonipitoisuus on korkea.

Professori Jukka T. Salosen johtamassa kuopiolaisessa Sepelvaltimotaudin vaaratekijät (SVVT)-tutkimuksessa selvitettiin seerumin enterolaktonipitoisuuden yhteyttä sepelvaltimotautitapahtumiin. Enterolaktoni on yhdiste, jota syntyy kun ravinnon lignaanit metaboloituvat suolistossa bakteerien toiminnan tuloksena. Useat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet runsaasti polyfenolisia yhdisteitä sisältävän ravinnon olevan yhteydessä alentuneeseen sydäninfarktiriskiin. Verestä näiden yhdisteiden pitoisuutta ei isoissa tutkimuksissa ole kuitenkaan aikaisemmin määritetty. Professori Adlercreutzin ryhmän kehittämän määritysmenetelmän avulla pystyttiin ensimmäistä kertaa määrittämään veren seerumin enterolaktonipitoisuus sadoilta tutkimushenkilöiltä.

Terveystieteiden maisteri Meri Vanharannan väitöskirjatutkimuksessa seerumin enterolaktonipitoisuus määritettiin seurannan alussa (1984-1989 välisenä aikana) otetuista verinäytteistä niiltä 167 mieheltä, jotka olivat sairastaneet sydäninfarktin n. 8 seurantavuoden aikana sekä 167 verrokilta. Tulokset osoittivat, että niillä miehillä, joiden seerumin enterolaktonipitoisuus oli suuri (ylin neljännes) oli yli puolet pienempi riski saada sydäninfarkti kuin alhaisen pitoisuuden omaavilla miehillä. Tuloksen julkaistiin Lancet - julkaisusarjassa 1999.

Seerumin enterolaktonipitoisuuden osoitettiin myös olevan yhteydessä vähentyneeseen veren rasva-aineiden hapettumiseen, 100:n miehen otoksessa Antioxidant Supplementation in Atherosclerosis Prevention (ASAP) -tutkimuksessa. Haitallista veren rasva-aineiden hapettumista mitattiin määrittämällä veren plasman F2-isoprostaanipitoisuus. Hapettumisen havaittiin olevan sitä runsaampaa, mitä pienempi oli tutkittavan seerumin enterolaktonipitoisuus.

Väitöskirjatyössä selvitettiin myös mahdollisuutta nostaa veren enterolaktoni­pitoisuutta pettuleivällä, joka sisältää poikkeuksellisen runsaasti lignaaneja. Kaksois-sokkotutkimukseen osallistui 75 vapaaehtoista miestä, jotka söivät neljän viikon ajan päivittäin 70 grammaa yhtä kolmesta tutkimusleivästä. Kahdessa tutkimusleivässä oli osa ruisjauhoista korvattu eri määrillä pettujauhoa ja kolmas tutkimusleipä oli tavallinen ruiskorppu. Tutkimusleipien pettujauhon määrä vaikutti selvästi seerumin enterolaktonipitoisuuteen, mutta tutkittavat reagoivat hyvin yksilöllisesti ravinnon suureen lignaanimäärään eikä suurikaan määrä lignaaneja ravinnossa kaikilla nostanut seerumin enterolaktonipitoisuutta. Keskimäärin kuitenkin pettuleipä ryhmiin kuuluvien miesten seerumin enterolaktoni pitoisuus kaksinkertaistui.

Tämän väitöskirjatutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että seerumin enterolaktonilla saattaa olla merkitystä suomalaisten miesten sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Ravinnon lignaanit sekä myös muut ravinnon polyfenoliset yhdisteet voivat olla tärkeitä antioksidantteja. Tutkimus tuo myös esille suoliston bakteeriflooran keskeisen tehtävän näiden yhdisteiden metaboliassa, joka saattaa selittää yksilöllisen vasteen ravinnon lignaaneille. Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset tukevat aikaisempia tutkimuksia, joissa runsaasti kasviksia ja kuitupitoisia viljatuotteita sisältävän ravinnon on todettu suojaavan sydän- ja verisuonitaudeilta.

Kuopion yliopisto
Tiedotusosasto

tiedotus@uku.fi