Valve Raisa 1.3.2001Studies on Genetic Regulation of Basal Metabolic Rate in Obese SubjectsKuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 1.3.2001 tarkastettavaksi THM Raisa Valveen väitöskirja Studies on Genetic Regulation of Basal Metabolic Rate in Obese Subjects (Perusenergiankulutuksen geneettinen säätely lihavilla henkilöillä). Vastaväittäjänä oli dosentti Jorma Ohisalo Helsingin yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta. Väitöskirjan tiivistelmä: Lihavuus johtuu pitkäaikaisesta positiivisesta energiatasapainosta, jolloin energiaa saadaan enemmän kuin kulutetaan. Ihmisen alttius lihoa määräytyy useiden geneettisten ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Osalla ihmisistä perusenergiankulutus, joka ylläpitää elimistön perustoimintoja kuten sydämen ja keuhkojen toimintaa, on matala. Perusenergiankulutuksen osuus kokonaisenergiankulutuksesta on noin 70 %. Siten matala perusenergiankulutus voi olla yksi lihavuudelle altistavista tekijöistä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli selvittää viiden eri geenin poikkeavuuksien yhteyttä perusenergiankulutukseen lihavilla henkilöillä. Tutkimusaineistona oli noin 200 lihavaa Kuopion ja Helsingin seuduilta. Rasvojen varastoitumista ja vapautumista rasvasoluissa säätelevien beta-3-adrenergisen reseptori geenin ja hormonisensitiivisen lipaasi geenin poikkeavuudet olivat yhteydessä matalaan perusenergiankulutukseen. Henkilöillä, joilla oli ko. geenipoikkeavuudet, perusenergiankulutus oli noin 70 kcal/päivä matalampi kuin henkilöillä, joilla geenipoikkeavuuksia ei ollut. Lisäksi henkilöt, joilla oli geenipoikkeavuus sekä beta-3-adrenergisessä että irtikytkijäproteiini 1 geenissä, perusenergiankulutus oli noin 80 kcal/päivä matalampi kuin muilla lihavilla. Havaittu noin 4-5 % alentunut perusenergiankulutus voi teoriassa johtaa keskimäärin 3-4 kg painonnousuun vuodessa, jos olosuhteet muuten pysyvät muuttumattomina. Lisäksi havaitsimme, että henkilöt, joilla oli kaksi geenipoikkeavuutta rasvasolujen erilaistumista säätelevän ns. PPARg geenissä, olivat sairaalloisen lihavia (painoindeksi yli 40 kg/m2). PPARg geenin poikkeavuutta esiintyy noin 2 %:lla väestössä ja noin 4 %:lla lihavista. Ohutsuolessa rasvahappoja sitova geeni (FABP2) ei ollut yhteydessä perusenergiakulutukseen tai lihavuuteen yleensä. Tämä väitöskirjatyö tuo uutta tietoa perusenergiankulutuksen geneettisestä säätelystä ja havainnoilla voi olla kliinistä merkitystä kehitettäessä uusia lihavuuden hoitomuotoja. Jatkossa tarvitaan pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, joissa voidaan selvittää tutkittujen geenipoikkeavuuksien merkitystä lihavuuden kehittymisessä ja geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksia. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 234. ISBN 951-781-814-9 |