Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 25.3.1999 tarkastettavaksi THM Ann-Marie Turtiaisen väitöskirja "Hoitotyön käytännön kuvaamisen yhtenäistäminen: Belgialaisen hoitotyön minimitiedoston (BeNMDS) kulttuurinen adaptaatio Suomeen". Vastaväittäjänä olivat professori Helena Leino-Kilpi Turun yliopistosta ja dosentti Martti Kekomäki Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Väitöskirjan tiivistelmä:
Kuopion yliopistossa julkaistussa terveydenhuollon maisteri Ann-Marie Turtiaisen väitöskirjassa testattiin Belgian kaikissa yleissairaaloissa jo toistakymmentä vuotta lakisääteisessä käytössä olleen hoitotyön minimitietojärjestelmään sisältyvän tiedoston/mittarin soveltuvuus suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin (cross-cultural adaptation process).
Belgiassa kehitetyn hoitotyön minimitietojärjestelmän avulla saadaan tietoja siitä työstä, jota hoitotyöntekijät, esimerkiksi sairaanhoitajat, perushoitajat ja lastenhoitajat kohdistavat potilaisiin heidän sairaalassa ollessaan. Nämä tiedot puuttuvat Suomessa niin valtakunnallisista kuin alueellisista ja pääosin myös paikallisista terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Niitä ei ole myöskään terveydenhuollon lakisääteisissä eikä ei-pakollisissa tietovarannoissa. Yhtenä syynä tähän on se, että Suomessa ei ole yhtenäistä standardoitua nimikkeistöä, luokitusta tai minimitiedostoa, joilla kuvata hoitotyön käytännön toimintoja.
Tietojärjestelmän tavoitteena on yhtenäisen ja vertailtavan tiedon kerääminen kuten myös helposti ymmärrettävässä graafisessa muodossa olevan palautetiedon tuottaminen hoitotyöstä eri käyttäjäryhmille. Tietoja kerätään muun muassa potilaan hoitotyön toiminnoista, jotka on luokiteltu 23 toimintoluokkaan. Näitä ovat esimerkiksi potilaan hygieniasta ja liikkumisesta huolehtiminen, potilaan ohjaaminen omatoimisuuteen, erilaiset lääkitsemistoiminnot ja potilaan emotionaalinen tukeminen.
Terveydenhuollon rahoitustilanteen heikkeneminen 1990-luvun alkupuolelta lähtien on johtanut säästöihin ja toiminnan tehostamiseen samanaikaisesti kun terveydenhuollolta odotetaan yhä parempia, kustannusvaikuttavampia ja laadukkaampia palveluja. Näihin vaatimuksiin vastaamiseksi tarvitaan tietojärjestelmiä, joiden avulla voidaan kerätä tietoa voimavarojen kohdentamisesta, kustannuksista ja hoitokäytännöistä sekä terveyspalvelujen järjestämistavoista. Hoitotyö muodostaa Suomessa yli 70 % terveydenhuollon henkilöstöstä, ja noin 20 miljardia markkaa valtakunnallisesta terveydenhuollon vuosibudjetista. Belgian hoitotyön tietojärjestelmän avulla saatavia tietoja voidaan hyödyntää kaikkiin edellä esitettyihin kriittisiin kysymyksiin vastaamisessa. Näiden tietojen avulla pystytään tunnistamaan ne potilaat, jotka tarvitsevat eniten hoitotyötä ja myös hyötyvät siitä. Täten voidaan välttää myös potilaiden liiallinen tai liian vähäinen hoito hoitotyön osalta.
Hoitotyön minimitietojärjestelmään sisältyvän mittarin soveltuvuus suomalaiseen hoitotyön kulttuuriin testattiin sekä hoitotyön teorian että käytännön avulla. Mittari osoittautui soveltuvaksi suomalaiseen hoitotyöhön. Joitakin sen sisältämiä toimintoja tulee jatkossa tarkentaa. Mittarin puutteeksi selvisi se, ettei se sisällä riittävästi tietoja potilaan henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyvistä hoitotyön toiminnoista. Yhtenä merkittävänä tuloksena voidaan pitää sitä, että tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun se työ, jota hoitajat kohdistavat potilaisiin saatiin esiin yhtenäisellä, vertailtavalla ja luotettavalla tavalla.
Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 71
ISBN 951-781-830-0