Eläinten käyttäytyminen ja hyvinvointi

Sosiaalisen ja fyysisen ympäristön vaikutus tarhattujen kettujen hyvinvointiin

Leena Ahola

Tarhatut ketut, sini- ja hopeakettu, kasvatetaan verkkopohjaisissa häkeissä. Aikuiset elävät häkeissä yksinään, pennut vieroituksen jälkeen yleensä joko pareissa tai yksinään. Nämä kasvatusolot poikkeavat - käytännön syistä - melko suuresti sini- ja hopeaketun villien muotojen, naalin ja punaketun, kasvuoloista. Luonnossa ketut saattavat hyvinä ravintovuosina elää useamman aikuisen muodostamissa ryhmissä hoitaen yhdessä reviirilleen syntyneitä pentuja, myös elinalueen koko vaihtelee ravintotilanteen mukaan. Kasvanut kritiikki turkiseläinten perinteisiä, virikkeettöminä pidettyjä kasvatusmuotoja kohtaan on lisännyt paineita selvittää voidaanko kettujen hyvinvointia parantaa muuttamalla nykyisiä kasvatusoloja sosiaalisen ja/tai fyysisen ympäristön suhteen monimuotoisimmiksi.

Tulokset osoittavat, että mahdollisuus sosiaaliseen käyttäytymiseen on tärkeää nuorille kettupennuille, mutta vain tiettyyn kehitysvaiheeseen asti. Syys-lokakuussa, eli luontaisen dispersaalin aikaan, ryhmässä kasvatettavat ketut voivat kuitenkin kokea sosiaalisen ympäristön aiheuttamaa stressiä ja mm. aggressiivisuus ryhmänjäsenten keskuudessa lisääntyy. Sinikettu näyttäisi paremmin sopeutuvan ryhmäkasvatukseen tarhaoloissa kuin hopeakettu, johtuen kenties lajien erilaisista luontaisista elinstrategioista. Fyysisen kasvatusympäristön suhteen tulokset osoittavat, että tilan laatu (esim. kasvatusympäristöön lisätyt hyllyt, väliseinät) on tärkeämpää tarhattujen kettujen hyvinvoinnille kuin tilan määrä sellaisenaan. Yllättävää on, että suurissa (50-112 m2), puoliluonnollisissa ulkoaitauksissa hopeakettujen hyvinvointi ei ole parempaa, vaan pikemminkin heikompaa, kuin perinteisissä häkkioloissa kasvavilla hopeaketuilla. Vaikka tilan laatu onkin tärkeämpää kuin tilan määrä yksinään, on huomattava, että käytössä olevan tilan suurentaminen mahdollistaa erilaisten elinympäristöä rikastuttavien rakenteiden lisäämisen kettujen kasvatusoloihin. Tämän vuoksi myös tilan määrä voi epäsuorasti vaikuttaa kettujen, ja erityisesti suuremmissa ryhmissä kasvatettavien kettujen, hyvinvointiin.

Hankkeen rahoittajat:

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Etelä-Pohjanmaan TE-keskus, Suomen Akatemia, Maa- ja metsätalousministeriö

Muut yhteistyökumppanit:

MTT/Kannus, Suomen Eläinsuojeluyhdistys ry

Takaisin