Kuopion yliopisto tavoittelee kaikessa toiminnassaan kestävää kehitystä, kuten yliopiston päälaatukirjasta näkyy (kohta 3.2.4). Meidän oloissamme se tarkoittaa ennen kaikkea uusiintumattomien luonnonvarojen käytön vähentämistä. Toimintaamme ohjaavat tässä mm. Kuopion yliopiston omat sekä Suomen valtiovallan ja EU:n päätökset.
Tutkimustyömme on laboratoriovaltaista. Me tarvitsemme paljon kemikaaleja, laitteita ja laitteet energiaa. Silti haluamme säästää rahaa. Haluamme myös säästää ympäristöä ja luonnonvaroja sekä vähentää jätteitä. Fiksuina ihmisinä haluamme asua ja työskennellä hyvässä ympäristössä ja siksi tavoitteemme on kestävä kehitys.
Tutustu kestävään kehitykseen:
****************************************************************************
Sähkönkulutuksen huoneentaulu
1. Sammuta valot, kun lähdet huoneesta yli 10 minuutin ajaksi.
2. Sammuta näyttö, kun lähdet koneen ääreltä.
3. Kytke laitteet päälle, kun tarvitset niitä.
Sammuta laitteet, kun et käytä niitä.
(Kuopion kaupungin ympäristökeskus, suunnittelija Mikko Savastola)
****************************************************************************
Yliopistorakennusten energiakulutukseen voimme jokainen vaikuttaa. Työhuoneen lämpötilan pitäisi olla noin 20-22oC. Jos huoneesi on liian kuuma, ota yhteys kiinteistöhuoltoon ja kerro huolesi!
Huoneesi voi olla myös liian kylmä. Katso ensin, että ikkuna on kunnolla kiinni! Jos et itse saa ikkunaa kiinni, ota yhteys taas kiinteistöhuoltoon. Jos ikkuna selvästi vetää, pyydä kiinteistöhuoltoa tilkitsemään ikkunan. Talvikylmällä mutta myös auringossa sälekaihtimista on hyötyä. Katso myös, että lämpöpatterin päällä tai edessä ei ole paperia tai muuta tavaraa, joka estää lämmön pääsyn huoneeseen. Ikkunalaudan pitäisi olla varsin tyhjä, jotta lämpö tulee huoneeseen. Talviaikaan toki pukeutumissa voi ottaa huomioon kylmyyden istumatyössä ja pitkähihainen vaatetus on tällöin paikallaan.
Nopea tuuletus on aina parempi kuin jättää ikkunat auki pitkäksi aikaa. Laboratoriotiloissa ikkunoita ei edes saisi avata, sillä ulkoilma on likaisempaa kuin laboratorioilma ja saastumismahdollisuudet lisääntyvät tällöin.
Lämmitysenergian säästön, mutta myös tulipaloriskien sekä turvallisuuden tähden ulko-ovien sekä palo-ovien pitäisi olla suljettuna.
Sähköenergiaa pidetään usein kaikkein jaloimpana energiamuotona, sillä sähköä voidaan käyttää moniin tarkoituksiin ja siksi sähköenergiaa tehdään muista energiamuodoista.
Me tarvitsemme sähköä moniin laboratoriolaitteisiin, tietotekniikkaan, valaistukseen jne.
Laboratoriolaitteiden sähkönkulutukseen voimme vaikuttaa jonkin verran valitsemalla sellaisen laitteen, joka kuluttaa mahdollisemmin vähän sähköä, mutta toimii muuten haluamallamme tavalla ja on muutenkin pitkäikäinen.
Kylmälaitteissa voimme säästää jo ehkä enemmänkin sähköä.
- Älä pidä tyhjää tai lähes tyhjää kylmäkonetta päällä! Tyhjennä jääkaapit ja pakastimet tarpeettomista tavaroista! Tämän voisi tehdä vuosittain vaikka touko-kesäkuussa lukukauden loppuessa. Pakastimien tyhjennyksessä laitosten ja tutkimusryhmien kannattaa tehdä yhteistyötä.
- Katso, että laitteen kompressorin ympärillä ilma kiertää ja itse kompressori puhdistetaan ainakin vuosittain. Mieti myös jääkaappien ja pakastinten sijoitusta, jotta laite ei altistu lämpökuormalle.
- Hyvin vanha ja jatkuvasti huriseva jääkaappi voisi olla syytä vaihtaa. Tämä koskee myös taukohuoneiden ruokajääkaappeja.
Työhuoneiden ja muiden tilojen valot kannattaa sammuttaa, kun lähdet syömään, kokoukseen, luennolle tai muuten yli 10 minuutiksi pois.
Tavallisen mikrotietokoneen näytön voit turvallisesti sammuttaa myös, kun lähdet pois huoneestasi, sillä näytön sammuttaminen ei poista koneesta tietoja. Tietokoneen voit sammuttaa turvallisesti joka yöksi.
Sivun alkuun
Kuopion yliopiston tutkimus ja opetus painottuvat terveyteen, ympäristöön ja hyvinvointiin. Terveyttään ja hyvinvointiaan voi jokainen lisätä päivittäisellä liikunnalla, joksi hyvin sopii työmatkaliikunta pyörällä, kävellen tai muulla omalla lihasvoimalla. Jos tämä matka on alle 5 km, pyörä on monessa tapauksessa nopein liikkumistapa ja pyörälle löytää aina pysäköintipaikan. Kevyt liikenne onkin ehdottomasti suositeltavin työmatkantekotapa, joka rastittaa myös vähiten ympäristöä.
Jos työmatkaa ei voi kulkea kokonaan omin lihasvoimin, seuraavaksi suositeltava liikkumistapa on julkisen liikenteen ja oman lihasvoiman yhdistäminen. Yliopistoalueen ohi kulkee useita kaupunkibusseja ja kaikki etelään kulkevat kaukoliikenteen bussit. Yliopistoalueelta on myös yhteyksiä Siilinjärvelle ja Maaningalle. Sairaala-alueelta on lisää yhteyksiä pohjoiseen meneviin busseihin. Paikallisbussien ohella myös pikavuorot pysähtyvät yliopistoalueen pysäkeillä. Pysäkeille johtavat tunnelit.
Jos joudut käyttämän omaa autoa matkoilla, mieti voisitko tehdä matkasi kimppakyytinä kokonaan tai osittain tai ainakin joinakin päivänä. Yliopistoalueella joudut maksamaan lämpöpaikasta ja lämpöpaikkoja on vain rajallisesti.
Kävele portaat oman liikuntasi tähden mutta myös säästääksesi energiaa.
Ympäristöasioiden neuvottelukunta suosittelee, että virkamatkalle kotimaahan käytettäisiin junaa, kun se aikataulujen suhteen sopii. Tällöin matkan aiheuttama hiilidioksidikuorma on pienin. Monilla laitoksilla on matkatilikortti, jonka tunnusnumerolla (fyysisesti mitään korttia ei ole) voi ostaa internetistä virkamatkoja varten juna- ja paikkalipun ja lippu tulee heti tilauksen jälkeen sähköpostilla. Matkalippu on tällöin arvolisäveroton ja aina alennushintainen. Lipun saa myös PC-paikalta, jos junassa haluaa tehdä töitä.
Lentomatkoista niin yksityisistä kuin virkamatkoistakin voi jokainen itse maksaa toistaiseksi vapaaehtoisen päästömaksun, joka käytetään ilmakehän päästökauppaan.
Sivun alkuun
Jokainen on kuullut sanottavan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Laitehankinnoissa tuossa sanonnassa voi olla jotain perää. Hankittavan laitteen on oltava ennen kaikkea meille sopiva. Sen pitäisi olla pitkäikäinen ja mielellään niin monen tutkijan yhteiskäytössä kuin mahdollista. Laitteita hankkiessamme osamme kiinnittää huomiota laitteen pitkäikäisyyteen, korjattavuuteen, kunnostukseen sekä energiakulutukseen ja tämä kokonaisuus ratkaisee hankintapäätöksen ja näiden seikkojen tulee näkyä laitteiden hankintamuistioissa.
Hankinnan yhteydessä laitteiden sijoitusta kannattaa miettiä. Paljon sähköä kuluttavat laitteet tuottavat aina myös paljon hukkalämpöä ja siksi montaa paljon sähköä kuluttavaa laitetta ei pidä sijoittaa samaan huoneeseen.
Kemikaalien hankinnassa yhteistyö säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä. Jos Lappo on joskus hankkinut jonkun kemikaalin, tieto hankinnasta säilyy. Jos joku tarvitsee tätä kemikaalia vain hyvin vähän, keskinäisessä yhteistyössä pieniä kemikaalilahjoituksia on tehty puolin ja toisin. Meidän laboratoriorinkimme tekee tässä hyvää työtä.
Olemme jo ajat sitten oppineet suunnittelemaan työmme niin, että kemikaalikulutus on mahdollisemman pieni hyvä lopputulos huomioonottaen. Vaaralliset kemikaalit on jo suurelta osin korvattu vähemmän vaarallisina - kuten terveysyliopistossa kuuluukin. Kokonaan vaarallisista kemikaaleista emme pääse eroon.
Paperinkulutuksemme on alentumassa ja kaksipuolinen tulostus on jo arkipäivää. Usein voimme ottaa neljä alkuperäissivua yhdelle A4-arkille ja harjoituskappaleena voimme hyvin käyttää jo kerran käytettyjen papereiden toisia puolia.
Sivun alkuun
Jätelain tärkein periaate on jätteen synnyn ehkäisy. Kaikissa hankinnoissa
tämä on huomioitava. Sen jälkeen tulee vaihtoehdoksi jätteen uudelleenkäyttö ja
siinä ensisijainen tavoite on jätteen käyttö aineena ja vasta toissijainen
tavoite on jätteen käyttö energiana ja vasta viimeinen ratkaisu on jätteen
sijoittaminen kaatopaikalle. Jätteille on tehtävä mahdollisuuksien mukaan
lajittelu, jotta hyötykäyttö olisi mahdollista ja taloudellista. Ongelmalliset
jätteet pyritään muuttamaan ongelmattomiksi, jotta käsittely olisi
turvallisempaa, helpompaa ja halvempaa.
Yliopiston jätehuollosta on täydellisempi selvitys ja ohje koko yliopistoa
varten (Lanki. E. & Oikkonen, R. 1999 Kuopion yliopiston jätehuollon
kehittämissuunnitelma. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitosten
monistesarja 31/1999).
Huom! Patterit, akut koskevat kaikkia laitoksia. Patterit kerätään
talteen pahvilaatikkoihin ja toimitetaan ajoittain Snellmanian autotallissa
yhteydessä olevaan yliopiston yhteiseen keräilypisteeseen. Varsinkin pienet
lieriömäiset, hopeaa sisältävät nappiparistot on kerättävä talteen. Pienet akut
voidaan kerätä samaan paikkaan.
Suomessa ja varsinkin suomalaisissa tutkimustyössä kulutetaan hyvin runsaasti
paperia, joka kuluttaa sekä luontoa että maksaa. Paperin turhaa kulutusta
voidaan vähentää
- siirtymällä sähköisiin aineistojen säilytystapoihin
- kun paperikopiota todella tarvitaan, tarkastaan ensin esikatselusta, että
otettava paperiversio vastaa tarvetta
- tulostamalla periaatteessa kaikki aina kaksipuolisena tai kaksipuolisena
ja pienennettynä, jolloin yhdelle paperiarkille mahtuu neljä sivua. Tästä
syystä mm. oppimiskeskuksen tulostimien oletustulostusvaihtoehdoksi valitaan
2-puolinen kopiointi.
Opettajien on tässä syytä miettiä opetusmateriaalin tekoa siten, että
asiat ovat kyllä selviä, mutta paperinkulutus on kohtuullista. Myös, kun
tehdään power point-esityksiä, opiskelijoille jaettavissa versioissa taustat
eivät saisi olla tummia, sillä silloin musta-valkoisesta paperikopiointi voi
olla paperin kulutusta, joka ei ole lukukelpoinen.
- käyttämällä keskeneräisten töiden tulostukseen aikaisempien töiden
hukkakopiota tai papereiden toisia puolia.
Jätepaperin kierrätykseen kaikissa työhuoneissa pitää olla kaksi eri
laatikkoa, joista toiseen laitetaan roskiin joutuvat toimistopaperit (myös
tietosuojan tähden silputut paperit) ja toiseen muut paperit (lehdet,
mainokset). Lisäksi pahvit ja kartongit kerätään erilleen. Nämä eri paperijakeet
käytetään myöhemmin uusiopaperin tai kartongin valmistukseen
Sisäisessä postissa, jonka piirissä ovat yliopiston lisäksi myös KYS ja
Neulanen, käytetään uudelleen vanhoja käytettyjä kirjekuoria. Ne henkilöt,
joille kirjekuoria kertyy suuret määrät, voivat viedä vanhoja kirjekuoria
laitosten kanslioihin tai keskushallintoon, jotka joutuvat lähettämään paljon
sisäistä postia.
Sivun alkuun
Tavalliset jätteet menevät kunnalliseen jätekäsittelyyn joko jäteveden
puhdistamolle viemärien kautta tai kuivien roskien joukossa kaatopaikalle taikka
sitten lajiteltuna höytykäyttöön.
Tutkimus-, toimisto- ja laboratoriotyössä syntyy jätteitä, jotka voidaan
rinnastaa tavallisiin kotitalousjätteisiin.
Ruokajätteet: Tällä hetkellä syksyllä 2007 ruokajätteitä ja muita biojätteitä
ei kerätä erilleen, vaan ne menevät kaatopaikalle sekajätteen mukana, vaikka
Kuopiossa kodeissa on erilliskeräys. Ruokajätteet pitäisi jättää vain
kahvihuoneiden roskakoreihin, sillä työhuoneiden roskakoreja ei tyhjennetä
päivittäin.
Sivun alkuun
Laboratoriojätteistä on lisää tietoa kampusnetissä ja monissa
laboratorio-ohjeissa.
Laboratoriojätteitä syntyy vähemmän, jos työt etukäteen suunnitellaan
tarkemmin ja reagensseja tehdään vain niin paljon kuin tarvitaan. Kokeet on myös
tehtävä niin pienessä mittakaavassa, kun se kokeen tuloksen luotettavuuden
kannalta on mahdollista.
Orgaaniset liuottimet: Orgaanisia liuotinjätteitä ei saa laskea viemäreihin.
Monille eri orgaanisille yhdisteille on olemassa raja-arvot, jota jätevesi ei
saa ylittää. Laimentaminen ei ole sallittu keino saavuttaa näitä raja-arvoja.
Tästä ovat poikkeuksena vesiliukoiset helposti hajoavat yhdisteet kuten asetoni,
etanoli ja propanoli, joita saa laskea laboratoriomittakaavassa (muutamia
kymmeniä millilitroja) syntyviä määriä viemäriin. Isot määrät on kerättä
erilleen.
Jos tiettyä orgaanista liuotinta kulutetaan paljon, on harkittava
kannattaisiko ko. liuotin tislata itse ja käyttää uudestaan. Tislaus onnistuu,
jos liuottimen kiehumapiste on alhainen ja se eroaa selvästi epäpuhtauksien
kiehumapisteestä. Tislaus on myös hyvä vaihtoehto, jos liuotin on muutenkin aina
puhdistettava tislaamalla.
Orgaanisista liuottimista on huomioitava niiden paloherkkyys (käytettävä
tarvittaessa varoituslipukkeita). Yhdessä paloyksikössä saa säilyttää alle 10 l
palavia nesteitä. Palavien orgaanisten liuotinjätteeseen paloturvallisuuteen on
kiinnitettävä huomiota.
Hapot ja emäkset: Väkeviä happoja tai emäksiä ei saa laskea viemäriin. Vesi-
ja viemärilaitosten yhdistyksen ohjeen mukaan yleiseen viemäriin ei saa laskea
teollisuusvesiä, jonka pH on yli 11 tai alle 6. Kuopion yliopiston eri
kiinteistöissä on omat jäteveden neutralointiyksiköt. Väkevät hapot voidaan
neutraloida emäksillä ja emäkset vastaavasti hapoilla. Väkevät emäsjätteet,
joiden joukossa ei ole raskasmetalleja, voidaan joskus käyttää lasitavaran
liotusvesissä sekä patogeenisten mikrobiliuosten mikrobien tuhoamiseen (pH 10-11
yön yli).
Lasi: Lasi kerätään lajiteltuna a) värilliseen ja kirkkaaseen keräyslasiin,
joka voidaan sulattaa uudelleen sekä b) kuumuutta kestävään laboratoriolasiin,
joka ei kelpaa uusiokäyttöön. Kaikissa tiloissa, joissa lasiromua syntyy pitää
olla laatikot näille jakeille.
Ehjät, puhtaat, pestyt lasiset kemikaalien pakkauspullot voidaan käyttää
säilöpulloina tai monissa töissä reaktioastioina. Niistä osa kestää
autoklavoinnin huonommin kuin varsinaiset laboratoriolasipullot eivätkä ne
kaikki kestä ollenkaan pakastusta.
Muoviroskat: Toistaiseksi muoviroskat joudutaan toimittamaan kuivien roskien
mukana kaatopaikalle.
Osa muovisista reagenssipulloista voidaan uusiokäyttää näyte- tai
reagenssipulloina (esim. Primalkon etanolipullot). Osa muovisista
reagenssipulloista kestää erittäin hyvin sekä autoklavoinnin että pakastuksen.
Osa styrox-täytekappaleista ja vaahtomuoveja kannattaa yleensä kerätä
talteen, sillä niitä tarvitaan näytteiden kuljettamisessa ja vaahtomuovit
soveltuvat myös lämpöeristeeksi.
Turve-, sedimentti-, maa- ja kivinäytejätteet ja maatuvat, orgaaniset
jätteet: Isot määrät maata voi kannattaa sijoittaa paikoitusalueiden
maapenkkoihin. Tutkimuspuutarhan komposteihin voidaan myös sopimuksen mukaan
toimittaa jätemaita. Pienet määrät voidaan laittaa kuivien roskien joukkoon.
Suurta määriä märkää maata tai maa-vesiseoksia ei saa jättää laboratorioihin,
sillä ne muuttuvat anaerobisina haiseviksi.
Mikrobikasvustot yms.: Mikäli kasvusto on ei-patogeenista tai maljat ovat
tyhjiä, jätemaljat voidaan hävittää kuivien roskien joukossa.
Patogeeni- tai mahdollisesti patogeenimaljat pakataan oikeinpäin
tuhoamispusseihin, jotka säilytetään vetokaapeissa ja suljetaan nitojalla.
Kasvustot tuhotaan myöhemmin autoklavoinnilla ja tällä hetkellä tuhoamiseen
käytetään Bioteknian autoklaavia, jonne vahtimestarit kuljettavat nämä pussit.
Koeputkissa ja –pulloissa olevat patogeenit voidaan tuhota normaalilla
autoklavoinnilla ja kemiallisesti. Autoklavoinnissa käytettävien
koeputkitelineiden pitää olla metallia. Koeputkissa kannattaa tästä syystä myös
käyttää metallisia tulppia.
Suuresta määrästä jätenestettä patogeeniset mikrobit voidaan tuhota parhaiten
voimakkaalla emäksellä. Tässä pH:n on oltava vähintään pH 11 yli yön
(mitattava). Huom. jäte-emäkset voidaan käyttää tässä. Tämän jälkeen jätteet
voidaan hävittää normaalien jätteiden tavoin ja neste voidaan johtaa viemäriin.
Emäskäsittely voidaan tehdä myös jätevesipuhdistamon lietteelle. Haisevat
jätenesteet on pyrittävä laskemaan viemäriin vetokaappien kautta.
Kiinteät biologiset näytejätteet: Kuiva kasvimateriaali voidaan laittaa
roska-astioihin. Jos tätä materiaalia tulee paljon, jätteitä kannattaa tarjota
kompostoitavaksi tutkimuspuutarhaan. Tuore kasvimateriaali on tarvittaessa itse
vietävä roskasäiliöihin Snellmanian ja Melanian väliin, jotta ne eivät
hajotessaan levittäisi hajuja.
Eläinjätteitä voidaan säilyttää pakastettuna Snellmanian autotallien
yhteydessä olevissa tiloissa, joista ne toimitetaan joko kaatopaikalla tai
poltettavaksi. Unto Väänänen on lukitun säilytystilan yhteyshenkilö.
Hävittäminen onnistuu vain virka-aikaan.
Sivun alkuun
Patterit ja akut: Ne kerätään talteen pahvilaatikkoihin ja toimitetaan
ajoittain Snellmanian autotallissa yhteydessä olevaan yliopiston yhteiseen
keräilypisteeseen. Varsinkin pienet lieriömäiset, hopeaa sisältävät
nappiparistot on kerättävä talteen. Pienet akut voidaan kerätä samaan paikkaan.
Orgaaniset liuottimet ongelmajätteenä: Eri liuokset kerätään erilleen. Halogenoituja ja halogenoimattomia jäteliuottimia ei saa sekoittaa keskenään
tarkoituksella. Pulloihin on aina laitettava merkinnät sisällöstä ja
vastuuhenkilöstä. Laitoksissa ongelmajäteliuottimet säilytetään vetokaapeissa ja
vastuuhenkilöt vievät ne aika ajoin yliopiston lukittuun liuotinjätehuoneeseen
(Sn 1012/1), josta ne kuljetetaan tarvittaessa Ekokemille (vastuuhenkilönä
vahtimestari Unto Väänänen).
Jos huoneisiin viedään litrojen määriä liuotinjätteitä, siitä on mainittava
laitoksen vastuuhenkilölle, sillä koko huoneessa ei saa olla kerrallaan
palovaaran tähden kuin 10 l palavia nesteitä. Jos joku tuottaa jatkuvasti paljon
palavia jäteliuoksia, ne on itse vietävä yliopiston lukittuun liuotinvarastoon,
mutta asiasta on ensin sovittava Unto Väänäsen kanssa. Säilytysastioissa on aina
oltava merkinnät sisällöstä sekä tuottajana oma nimi ja laitos. Eri
säilytysastioiden sisältöjä ei saa yhdistää.
Raskasmetallit ja niitä sisältävät liuokset: Raskasmetalleja ei saa johtaa
viemäriin eikä niitä saa joutua kaatopaikallekaan. Myös monille eri
raskasmetalleille on olemassa raja-arvot, jota jätevesi ei saa ylittää.
Laimentaminen ei ole tässäkään sallittu keino saavuttaa näitä raja-arvoja.
Kuivat raskasmetalleja sisältävät kiinteät jätteet viedään huoneeseen (Sn
1012/1). Astian kyljessä on oltava merkinnät sisällöstä sekä tuottajana oma nimi
ja laitos.
Liuoksissa olevat raskasmetallit kannatta usein saostaa ja kerätä sakat
talteen. Eri kerroilla saostetut sakat samaa raskasmetallia voidaan yhdistää ja
viedä sitten taas huoneeseen (Sn 1012/1). Tällöin säilytettävän jätteen määrä ja
riskit vähenevät sekä samalla vähenevät kulut. Astian kyljessä on oltava
merkinnät sisällöstä sekä tuottajana oma nimi ja laitos.
Pistävät ja viiltävät jätteet: Injektioneulat ja leikkuuveitset on käytön
jälkeen pakattava joko omaan pakkaukseensa, jossa ne voidaan valaa kipsiin tai
suljettavaan pakkaukseen, josta niitä ei saa pois. Niitä ei saa laittaa
sellaiseen roskiin, sillä ne repivät roskapussit. Injektioneuloja ei saa jättää
käytettyinä näkyviin.
Sivun alkuun
Vanhoista laitteista käyttökelpoiset kannattaa antaa muiden laitosten
käyttöön. Mm. vanhoille, mutta toimiville vaaoille, pumpuille, jääkaapeille,
lämpökaapeille, pakastimille voi hyvin löytyä yliopistolta uusi käyttäjä. Osa
laitteista voi kelvata uuteen käyttöön korjattuna.
Vanhoissa, käytöstä poistetuissa laitteissa voi olla akkuja, pattereita,
loisteputkia, wolframilamppuja yms. jotka ovat ongelmajätteitä ja ne on siksi
ensin irrotettava. Tämän jälkeen vanha laite viedään normaalin metalliromun
joukkoon, josta metalli usein päätyy uusiokäyttöön.
Sivun alkuun
Radioaktiivista jätettä syntyy vain muutamista laitoksista ja näissä on
oltava Säteilyturvakeskuksen hyväksymä radioaktiivisista aineista vastaava
johtaja. Joissakin laitteissa on sisällä radioaktiivinen energialähde ja siksi
laitteiden kyljessä on radioaktiivisuutta osoittava tarra. Tällaista laitetta ei
saa siirtää pois sovitusta paikasta ilman ko johtajan lupaa.
Radioaktiivisen jätteen hävittämisen kohdalla tärkein huomioitava seikka on
aineen radiokemiallinen puoliintumisaika sekä aktiivisuus. Jätteissä on oltava
radioaktiivisuudesta varottavat merkit.
Jäteastiaan on aina merkittävä isotooppi sekä aktiivisuus ja aika, jona
aktiivisuus on mitattu sekä aineen kemiallinen rakenne. Jäteastiaan on
merkittävä myös jätteen haltija ja hänen osoitteensa.
Vanhentaminen yliopiston tiloissa: Isotooppi, jonka puoliintumisaika on lyhyt
(alle vuoden) voidaan saada matala-aktiiviseksi vanhentamalla sellaisenaan.
Vanhentaminen voidaan tehdä tilassa Sn 1012/2. Jos radioaktiivisuus on
kudoksessa, joka hajoaisi mikrobiologisesti, tätä näytekudosta on säilytettävä
pakastettuna, jotta hajut eivät leviäisi. Vanhentamisen jälkeen jäte voidaan
hävittää normaalilla tavalla. Vanhentamista tehdään niin pitkään, että kyseisen
isotoopin vapaaraja saavutetaan. Vapaarajan saavutuspäivä on laskettava ja
merkittävä pakkaukseen: ”Saa hävittää xx. zz. yy. jälkeen”
Pitkäikäiset isotoopit: Hiili-14-jätteitä, tritiumia tai muita pitkäikäisiä
isotooppeja sisältävät mitatut tuikenesteet yms. kerätään omiin pulloihinsa (eri
isotooppeja ei saa sekoittaa keskenään). Pulloihin tulevat merkinnät kuten
edellä (sisältö, radioaktiivisuus ja haltija ja hänen osoitteensa). Isot pullot
viedään lukittuun varastoon Sn (1012/1), kun asiasta on ensin sovittu
vahtimestarien kanssa. Koesarjojen loputtua on huolehdittava, että ison
aktiivisuuden omaavat standardit ym. viedään tähän varastoon. Säteilyturvakeskus
osoittaa edelleen, minne radioaktiiviset jätteet voidaan tarvittaessa kuljettaa.
Sivun alkuun
Päivitetty: 23.06.2008
MM
|
